Valitse sivu

Omaiset ja perheet tarvitsevat tietoa, tukea ja turvaa, huolimatta vallitsevasta maailmanlaajuisesta tilanteesta. Korona ei ole ainoa huolta ja murhetta aiheuttava asia, ihmiset sairastuvat ja oireilevat psyykkisesti aivan niin kuin ennenkin. Sairastuneille on omat hoitotahonsa, pääsääntöisesti julkisen terveydenhuollon järjestämänä. Sairastuneen perhe ja muut läheiset turvautuvat useimmiten omiin ystäviin ja läheisiin, sekä kolmannen sektorin, eli järjestöjen ja yhdistysten tarjoamiin palveluihin. Olen päässyt seuraamaan Uudenmaan alueella tapahtuvaa omais- ja perhetyötä näköalapaikalta.

Astuin omais- ja perhetyön Uudenmaan alueen koordinaattorin saappaisiin elokuussa. Perehtyminen  uuteen työhön ja työmuotoon tänä poikkeuksellisena aikana on ollut vähintäänkin erikoista. Etätyön tekeminen on aiemmin ollut ajatuksissani vain jotain nörttien touhuilua, kunnes itse jouduin sen keskiöön. Digiloikka keski-iässä on toki tietynlainen saavutus, tätä tuskin olisi tapahtunut ilman maailmalla vallitsevaa tilannetta.

Verkon välityksellä toteutetut omaistoimikunnan neuvottelukunnat ovat avanneet ovia eri kuntien erilaisiin toimintatapoihin poikkeusolosuhteissa. Samanlainen uusien työtapojen nopea omaksuminen on ollut havaittavissa alueella, työtä tehdään suurella sydämellä, vaikka olosuhteet ovat haastavat. Järjestöjen, julkisen puolen ja yksityisen sektorin työntekijät haluavat kaikin keinoin varmistaa omien asiakkaiden hyvinvoinnin itseään säästämättä. Suunnitellessamme alueella tapahtuvia omaisryhmiä, on tarjouduttu tulemaan omalla ajalla ryhmänvetäjäkaveriksi ja joustamaan työajasta, olisiko tätä tapahtunut ennen poikkeusoloja? En tiedä.

Ihmisten halu auttaa näyttää voimistuvan poikkeusaikoina, alun epätietoisuuden jälkeen aletaan ”puhaltamaan yhteen hiileen.” Pitkään jatkuvassa tilanteessa vaarana on uupuminen. Aluetyössä tämä on loppuvuodesta alkanut nostamaan enemmän päätään, varsinkin verkossa kohtaamani sote-alan henkilökunta ja esimiehet ovat kertoneet avoimesti väsymyksestä ja turhautumisesta. Asiakasmäärät ovat nousussa ja töitä tehdään hartiavoimin.

Verkkoon siirtyminen on säästänyt paljon aikaa, auto on seissyt pihassa enemmän kuin koskaan aiemmin. Verkossa toteutetut kokoukset ovat selkeästi tehokkaampia, mennään suoraan asiaan ja tehdään päätökset ja siirrytään seuraavaan. Se mitä tästä kaikesta voi oppia, on kenties ihmisen luonnollinen tarve auttaa omalta osaltaan muita poikkeusolosuhteissa, digitaidot ovat päivittyneet ja olemme oppineet työskentelemään tehokkaasti myös etänä. Mutta se mikä ei muutu, on ihmisen kaipuu toisen ihmisen luokse. Odotan pääseväni ensi vuonna verkkokahvien sijaan ihan oikean kahvipöydän ääreen tapaamaan alueella työskenteleviä tärkeitä yhteistyökumppaneita.

Rauhaisaa joulun aikaa kaikille.

Lisätiedot ja yhteydenotot

Aiheesta muualla

Pin It on Pinterest