Miltä tuntunut?

Mikon tilanne tuli minulle yllätyksenä. En osannut odottaa sellaista enkä tahtonut puhua asiasta töissä tai yksityisestikään. Olen arvostetussa työpaikassa, jossa mielenterveysongelmat eivät ole positiivinen asia. En oikein ymmärtänyt Mikon sairautta ja aluksi vain välttelin hänen seuraansa ja yhteyksiä ex-vaimooni. Ex-vaimoni jankutus sai minut tuntemaan syyllisyyttä Mikon lapsuudesta. Olinko liian poissaoleva isä? Nykyinen vaimoni ei myöskään oikein ymmärtänyt tilannetta, mikä hankaloitti omaa käsittelyäni aikamoisesti.

Miten työstetty?

Ex-vaimoni tuntui soittelevan minulle jatkuvasti Mikon asioissa, mikä tuntui aika raskaalta. Hän halusi minun lähtevän joihinkin vertaistukiryhmiin, mutta eivät ne ole minua varten. Päätimme kuitenkin perheemme kanssa puhua Mikon tilanteesta avoimesti, ja tämä auttoi myös uutta vaimoani ymmärtämään tilanteen paremmin. Uskon, että myös itse hyödyin keskusteluistamme.

Mistä toivoa nyt?

Suuntaudun tulevaan. Mikko on lahjakas mies ja pärjää kyllä. Työssä onnistuminen on varmasti hänelle myös tärkeää. Olen iloinen perheemme tavasta käsitellä asiaa. Ajan myötä olemme oppineet elämään tilanteen kanssa ja olemme ymmärtäneet Mikon sairauden laadun. Tilanne on niin sanotusti arkipäiväistynyt.