Omaisen opas

Opas omaisille, joiden läheinen oireilee psyykisesti

Hyvä lukija!

Omaisen opas on tarkoitettu omaiselle, jonka läheinen on sairastunut tai oireilee psyykkisesti. Olemme koonneet oppaan yhdistyksemme käytännön omaistyön kautta. Opas antaa ensitietoa ja tukea vaikeassa elämäntilanteessa selviytymiseen. Olemme koonneet perustietoa niin psyykkisistä sairauksista kuin hoidosta ja kuntoutuksestakin. Oppaasta löytyvät myös tärkeimmät sosiaalietuudet ja niiden hakuprosessit. Jokaisen sairastuminen on kuitenkin yksilöllistä sekä palvelujärjestelmä vaihtelee kunnittain. Oppaan lopussa lähdeluettelo ohjaa tarkempiin lisätietoihin.

Oppaan sisältö

1. Miksi ihminen sairastuu psyykkisesti?

Psyykkisen sairauden taustalla on usein perinnöllisiä sekä ympäristöön ja vuorovaikutussuhteisiin liittyviä ja/tai neurologisia syitä. Jos perheessä on esiintynyt monessa sukupolvessa psyykkisiä häiriöitä, se voi merkitä perinnöllistä herkkyyttä reagoida elämänvaikeuksiin tietyllä tavalla. Myös siinä tapauksessa vasta kaikkien tekijöiden yhteisvaikutus aiheuttaa sairauden. Sairauden laukaisevana tekijänä voi olla elämäntilanteisiin liittyvä stressi, jota voivat aiheuttaa esim. työpaineet, taloudelliset vaikeudet, muutokset ympäristössä ja/tai ihmissuhteissa. Yksilölliset voimavaramme ja elämänkokemuksemme vaikuttavat siihen, miten kehomme ja mielemme reagoivat stressiin. Psyykkinen sairaus on kuin mikä tahansa sairaus, jonka luonteen tunteminen voi ehkäistä sairauden uudelleen puhkeamista. Läheisten ja perheenjäsenten tulisi muistaa, etteivät he voi toiminnallaan aiheuttaa läheisensä psyykkistä sairastumista, mutta voivat tukea häntä toipumisessa.

2. MILLOIN SAIRASTUNUT TARVITSEE AMMATTIAPUA?

Läheisten havainnot sairastuneen käytöksen, toiminnan ja/tai ajattelun muutoksista ovat suureksi avuksi hoitoon hakeuduttaessa ja hoitoa suunniteltaessa. Läheiset ovat saattaneet nähdä sairastuneen oireilevan jo pitkään. Toisaalta oireita saattaa olla vaikea tunnistaa, mikä vaikeuttaa hoitoon ohjaamista. Joskus sairastunut ei itse kykene arvioimaan hoidon tarvetta eikä auttamiskeinoja. Arvion hoidon tarpeellisuudesta tekee aina lääkäri eikä se ole omaisen vastuulla.

Alla olevista linkeistä voit selvittää paikkakuntasi palveluita. Linkit johtavat Mielenterveystalo.fi-verkkopalveluun.

3. MITEN VOIN AUTTAA LÄHEISTÄNI JOKA EI KOE TARVITSEVANSA APUA?

Moniin psyykkisiin sairauksiin liittyy sairaudentunnottomuus tai sairauden kieltäminen ainakin sairauden alkuvaiheessa. Henkilön halu kieltää sairauden oireet tuottaa usein omaisille surua ja huolta. On vaikeaa hyväksyä, että läheinen ei ota hoitoa vastaan, vaikka sitä hänelle tarjottaisiinkin. Läheinen, joka kokee, että perheenjäsenet, ystävät ja hoitotaho ovat häntä vastaan, tulee luultavimmin yhä enemmän vastustamaan muiden tarjoamia apukeinoja arjen ongelmien ratkaisuksi.

Usein hoitomyöntyvyyteen voidaan vaikuttaa oikeanlaisella tiedolla. Omaiset, joiden läheinen ei ole tuen piirissä, jäävät myös ilman tukea ja oikeanlaista tietoa sairaudesta sekä sen tuomista vaikutuksista.

Yritin saada läheistäni kääntymään lääkärin puoleen tuloksetta. Läheinen on sairauden tunnoton.

En tiedä aikuisen lapseni psyykkisestä sairaudesta mitään, eikä minulle kerrota mitään. Onko psyykkinen sairaus korjattavissa?

  • Läheisen sairastaminen on kriisi koko perheelle. Sopeutuminen tilanteeseen vie aikaa.
  • Monenlaiset tunteet, kuten häpeä ja syyllisyys kuuluvat asiaan.
  • Hanki tietoa sairaudesta.
  • Tapaa muita vastaavassa tilanteessa olevia ja hakeudu vertaistuen pariin esim. omaisyhdistyksen toimintaan.
  • Hae tarvittaessa itsellesi apua työterveyshuollosta tai omalta terveysasemalta.
  • Tunnista omat rajasi ja pidä huolta omasta jaksamisestasi.
  • Sairaus perheessä on yksi asia, elämässä on muutakin.

OMAISYHDISTYS JA VERTAISTUKI

Omaisille suunnattua toimintaa tarjoaa valtakunnallisesti parikymmentä omaisyhdistystä. Omaisyhdistysten toimintamuotoja ovat tietoon ja ohjaukseen perustuvia yksilö- ja perhetapaamisia, ryhmiä, kursseja, luentoja ja virkistystoimintaa. Omaisyhdistykset tekevät myös alueen mielenterveystoimijoiden kanssa yhteistyötä omaisnäkökulman edistämiseksi. Uudenmaan alueen toimintaan voit tutustua tarkemmin Uudenmaan omaisyhdistyksen FinFami Uusimaa ry:n verkkosivuilta. Muiden paikallisyhdistysten yhteystiedot löydät Mielenterveysomaisten keskusliiton sivuilta.

Vertaistuki on keskeisin tukimuoto omaisyhdistysten toiminnassa. Vertaistukeen perustuva tuki on ihmisten arkista kohtaamista. Omaisten vertaistoiminnassa keskeistä ovat kokemukset ja niiden jakaminen. On usein helpottavaa kuulla ettei ole yksin vaikeiden asioiden äärellä. Läheisen sairastaminen ja psyykkinen oireilu herättää muissakin samankaltaisia tunteita ja ajatuksia.

Omaisyhdistys tarjoaa vertaistukeen perustuvaa toimintaa ammatillisesti sekä koulutettujen vapaaehtoisten vertaisohjaajien ohjaamina ryhminä. Ryhmiä toteutuu avoimina matalankynnyksen kohtaamispaikkoina sekä suljettuina ryhminä. Osa ryhmistä toteutuu omaissuhteen mukaan mm. sisarukset, vanhemmat, puolisot ja aikuiset lapsiomaiset. Ryhmissä käsiteltävät aiheet ja niiden sisältö vaihtelevat riippuen tuen tarpeesta ja ryhmän luonteesta. Jossakin hetkessä akuutti tieto esim. sairaudesta on tärkein apu läheisen ja oman tilanteen ymmärtämiseen. Myöhemmin voi olla hyvä pysähtyä miettimään omia voimavaroja ja jaksamista ja miten omaisena uudessa elämäntilanteessa jaksaa. Arjen selviytymisen kannalta ryhmässä voidaan opetella tunnistamaan tunteita, löytämään rajoja ja konkreettisia keinoja suhtautua läheisen sairauteen ja elämäntilanteen kuormittavuuteen.

Ryhmästä ja toisten tarinoista saa uusia näkökulmia ja jaksaa huomiseen.

Yritin saada läheistäni kääntymään lääkärin puoleen tuloksetta. Läheinen on sairauden tunnoton.

Aion käydä vertaisryhmässä tilanteeni tasapainottamiseksi.

5. Läheisen psyykkinen sairaus on usein kriisi koko perheelle

Läheisen psyykkinen sairaus on usein kriisi koko perheelle. Psyykkinen sairaus ja oireilu herättävät omaisissa ja sairastuneessa usein samantyyppisiä tunteita, kuten pettymystä, syyllisyyttä, surua, huolta, vihaa, ja väsymystä. Uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen vie oman aikansa ja voi tuntua raskaalta. Jokainen perheenjäsen käy läpi sisäisen toipumis- ja sopeutumisprosessin omaan tahtiinsa. Samoin käsitykset sairastuneen tilan vakavuudesta voi perheenjäsenten kesken vaihdella. Nämä saattavat muuttaa kodin ilmapiiriä ja vaikuttaa perheen keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin.

Kriisi käynnistää kokijassaan aina prosessin, jonka vaiheiden tiedostaminen auttaa ymmärtämään omaa ja muiden perheenjäsenten tilannetta sekä helpottaa kriisin läpikäymistä. Kriisiä voidaan kuvata neljävaiheisen mallin kautta. Kussakin vaiheessa erilaiset tunteet vaihtelevat. Kriisi on aina henkilökohtainen prosessi ja jokainen käy kriisin läpi omaan tahtiinsa. Kriisien käsitteleminen on tärkeää, sillä aiemmat osittain käsitellyt tai käsittelemättömät kriisitilanteet saattavat aktivoitua ja nousta käsiteltäviksi akuutin kriisin lisäksi.

Koko perhe ahdistui ja tunsi itsensä heikoksi, jonka myötä perheen sisäiset suhteet tiivistyivät ja suhteet ulkomaailmaan vähenivät.

Ensimmäinen reaktio oli järkytys, kun tilanne osui omalle kohdalle. Sitä toivoisi, että kaikki olisi vain unta.

6. Kriisin vaiheet

Shokkivaihe
Kriisin tapahtuessa ihminen on sokissa. Sokkivaiheelle on tyypillistä todellisuuden torjunta ja vaikeus hahmottaa tilannetta. Sokki suojelee mieltä sellaiselta informaatiolta, mitä on vaikea ottaa vastaan. Sokissa ihmisen saattaa olla vaikea toimia järkevästi. Tyypillisiä tunteita sokkivaiheessa ovat järkytys, ylireagointi tai lamaantuminen. Myös keho saattaa reagoida sokkiin. Tyypillisiä oireita ovat esimerkiksi vatsakivut, päänsärky, sydämen tykytys ja pahoinvointi. Sokkivaihe kestää yleisesti muutaman päivän ja on tärkeää, että lähellä olisi joku joka huolehtii arjen sujuvuudesta.
Reaktiovaihe
Reaktiovaiheelle on tunnusomaista voimakkaat reaktiot ja tunteet, kuten tapahtuneen kieltäminen ja tunteiden järkeistäminen ja eristäminen. Sairastumisen syiden pohtiminen on normaalia. Tyypillisiä tunteita vaiheelle ovat pelko, suru ja syyllisyys. Reaktiovaihe voi kestää kuukausia ja on tärkeää puhua tapahtuneesta.
Käsittelyvaihe
Käsittelyvaiheessa läpikäydään tapahtunutta, mieli ei enää kiellä tapahtu- nutta, tunteet saavat nimen ja niistä voi puhua. Vähitellen sopeudutaan tilanteeseen, ja ahdistavat tunteet alkavat helpottaa. Psyykkisesti sairastuneen omaiset käyvät läpi omaa surutyötään ja tilanteen perheeseen aiheuttavia muutoksia ryhdytään aktiivisesti ennakoimaan.
Uudelleen suuntautumisen vaihe
Tässä vaiheessa sairastumisesta tulee osa elettyä elämää. Sairaus ei poistu, mutta suhtautuminen siihen on muuttunut. Omaiset alkavat löytää uusia voimavaroja ja selviytymiskeinoja. Läheisen sairaus on vain yksi osa elämää ja sairauden kanssa voi oppia elämään. Monet omaiset kokevat, että toisten omaisten kanssa puhuminen ja heidän tuki vastaavanlaisen tapahtuman sattuessa antaa voimia.

7. PERHEEN SOPEUTUMINEN UUTEEN ELÄMÄNTILANTEESEEN

Mielenterveysongelman hyväksyminen tosiasiana on tärkeää. Tällöin oikean- laisen avun piiriin hakeutuminen helpottuu. Tilannetta saattaa mutkistaa kuitenkin läheisen kieltäytyminen hoidosta tai hoitohenkilökunnan erilainen näkemys hoidon tarpeesta.

Omaiselle on hyödyllistä saada tietoa mielenterveyden ongelmista, hoidosta, sosiaaliturvasta ja muista tilanteeseen liittyvistä tukimuodoista. On luonnollista, että omaisella on tarve huolehtia sairastuneesta läheisestään. Riskinä kuitenkin on, että tehtävä alkaa hallita omaisen elämää kokonaisvaltaisesti ja omasta jaksamisesta huolehtiminen jää taka-alalle. Omaisen väsyminen ja toivon vähentyminen lisäävät omaisen riskiä masentua itse. On tärkeää, että omainen ei jää yksin.

Läheisen psyykkinen sairaus on usein sopeutumista vaativa tilanne koko perheelle. Psyykkistä sairautta on usein vaikea hyväksyä, mutta tilanteeseen sopeutuminen on tärkeää ja vaatii aikaa. Sopeutumisprosessi alkaa jo ennen läheisen diagnoosia. Psyykkiset häiriöt voivat edetä hitaasti tai yllättää perheen äkillisesti. Omaiset panevat merkille sairastuneen käytökseen tai tapoihin tulleita muutoksia. Muutokset saatetaan mieltää elämäntilanteeseen liittyviksi tai ne pyritään selittämään pois jonkin muun syyn kustannuksella. Perheenjäsenet voivat olla eri mieltä oireiden vakavuudesta ja avun tarpeellisuudesta. Diagnoosin saaminen voi helpottaa omaisen taakkaa, kun muuttunut tilanne perheessä saa nimen. Diagnoosi onkin hyvä mieltää asioita eteenpäin vieväksi asiaksi, jonka jälkeen voidaan keskittyä hoitoon ja kuntoutukseen.

Omaisen sopeutuminen uuteen tilanteeseen on usein vuosia kestävä prosessi, jossa punnitaan uudelleen omat asenteet, tunteet ja havainnot ja uskomukset ympäröivästä maailmasta sekä omasta itsestä. Sopeutumisprosessi auttaa ymmärtämään sairautta ja sen luonnetta. Elämä jatkuu sairaudesta huolimatta. Se ei ole perheen keskeinen ongelma vaan osa elämää. Prosessin myötä useimmat omaiset oppivat elämään sairauden kanssa hyväksyen sen olemassaolon, toiset omaiset hyväksyvät tilanteen puolittain, osa omaisista ei halua hyväksyä sairautta lainkaan.

Omaiset ovat tärkeä tuki psyykkisesti sairastuneelle, joten myös omaan jaksamiseen tulee kiinnittää huomiota. Huolenpitotehtävän ja oman jaksamisen välillä omainen kokee usein ristiriitaisuuksia: tarkoittaako sairauden hyväksyminen toivosta luopumista? Voiko omasta hyvinvoinnista huolehtia syyllisyyttä tuntematta? Tukeeko läheisestä huolehtiminen hänen hyvinvointiaan vai kenties sairautta?

Koen olevani hyvin yksin tämän asian kanssa. Ei ole ketään, joka olisi ymmärtänyt mistä on kyse. Kuvitelma siitä, että on ainut maailmassa, kellä on tällainen tilanne perheessä.

8. Päihteet ja mielenterveys

Alkoholi ja muut päihteet voivat aiheuttaa erilaisia psyykkisiä oireita. Ne voivat vaikuttaa mm. masennus- ja ahdistusoireisiin kaksisuuntaisestikin. Henkilö saattaa käyttää alkoholia ikään kuin lääkkeenä, joka lievittää ahdistuneisuutta. Tämä saattaa johtaa alkoholin säännölliseen ja runsaaseen käyttöön, vaikka ahdistusta lievittävä vaikutus ajan kuluessa vähenee. Toisaalta taas alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on eräs niistä elimistön rasitustekijöitä, jotka edesauttavat elimistöä herkistymään ja tuottamaan voimakkaita ahdistustuntemuksia. Päihteen käytön loppuessa nämä psyykkiset oireet useimmiten häviävät muutaman viikon kuluessa. Sen sijaan ns. kaksoisdiagnoosissa psyykkiset oireet jatkuvat pitkänkin raittiuden jälkeen. Kaksoisdiagnoosilla tarkoitetaan yleensä sitä, että henkilöllä on päihdeongelman lisäksi jokin mielenterveyden häiriö, joka ei ole välittömästi päihteen aiheuttama. Määritelmä voi aiheuttaa hämmennystä, koska usein näitä molempia häiriöitä ei suinkaan ole virallisesti diagnosoitu, mutta niiden nähdään olevan olemassa.

Kaksoisdiagnoosit ovat yleisiä. Esimerkiksi noin puolella skitsofreniassa tai kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on myös päihdeongelma jossain sairauden vaiheessa.

Kaksoisdiagnoosipotilaan hoidossa tulee kiinnittää huomiota sekä päihdeongelman että psykiatrisen häiriön hoitoon. Psyykkisten häiriöiden hoito ei onnistu parhaalla mahdollisella tavalla ilman, että päihdeongelma on riittävästi hallinnassa. Päihteet usein ylläpitävät tai pahentavat oireilua. Esimerkiksi alkoholin ja bentsodiatsepiinien runsas käyttö voi aiheuttaa sen, että lääkitys tai keskusteluhoito ei lievitä masennusta tai ahdistusta.

Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidossa ovat olleet vallitsevia jaksottaisen ja rinnakkaisen hoidon mallit, joissa molemmissa on kaksi hoitotahoa (esim. A- klinikka ja psykiatrian poliklinikka). Jaksottaisessa mallissa hoidetaan ensin toista ongelmaa ja kun hoidossa on päästy riittävän hyvään hoitotulokseen, aloitetaan toisen ongelman hoito. Rinnakkaisen hoidon mallissa hoidetaan samanaikaisesti molempia ongelmia, mutta kummallekin häiriölle on oma erillinen hoitotahonsa. Uudempana kaksoisdiagnoosipotilaiden hoitomallina on niin sanottu integroitu hoito. Siinä yksi hoitotaho hoitaa potilasta kokonaisuutena.

9. Mielenterveyskuntoutus

Mielenterveyskuntoutus käsitettä käytetään Suomessa yleiskäsitteenä kaikelle psyykkisesti sairastuneiden kuntoutukselle. Kuntoutukseen voidaan nähdä kuuluvaksi yhtä lailla psykiatrisissa hoitoyksiköissä toteutetut yksilökohtaiset kuntouttavat toimet kuin yhteisötasolla toteutettavat yleistä mielenterveyttä edistävät toimenpiteetkin. Käsitteiden hoito ja kuntoutus erottaminen toisistaan on usein tarpeetonta. Kuntoutuksen tavoitteena on ihmisten työ- ja toimintakyvyn edistäminen. Kuntoutuksen prosessi tarkoittaa tavoitteellisia suunnitelmia, toimenpi- teitä ja kuntoutuksenetenemisen arviointia. Mielenterveyskuntoutusta tulisi ensisijaisesti tarkastella kuntoutujan ja ammattihenkilöiden vuoro- vaikutuksena ja yhteistyönä, joka perustuu sellaiseen moniammatilliseen lähestymistapaan, missä millään yksittäisellä ammattiryhmällä ei ole ainoaa oikeaa ratkaisua. Kuntoutuksen tulisi perusta kuntoutujan ja hänen hoitavan työryhmänsä ja mahdollisesti kuntoutujan läheisten yhdessä laatimaan kuntoutussuunnitelmaan. Kuntoutuksen toteutuksesta vastaa yleensä moniammattillinen työryhmä. Kuntoutus voi olla esim. keskusteluhoitoa, yksilöllistä tai ryhmämuotoista terapiaa tai työtoimintaa.

10. Yleistä psykiatrisesta hoitojärjestelmästä

Mielenterveyspalvelut pyritään järjestämään pääsääntöisesti avohoitona. Avohoidolla tarkoitetaan muuta kuin sairaalahoitoa, esim. terveysasema, psykiatrian poliklinikka, päiväsairaala. Mielenterveysongelmista kärsivän tulee avuntarpeessa ollessaan hakeutua ensisijaisesti perusterveydenhuoltoon (esim. terveysasema, työterveyshuolto, opiskelijaterveydenhoito), jossa tehdään hoidon tarpeen arvio ja tarvittaessa lähete psykiatriseen erikoissairaanhoitoon. Mielenterveyspalveluita järjestetään avohoidossa julkisesti ja yksityisesti. Sairaalahoitoa järjestetään, kun avohoidon tarjoamat palvelut eivät riitä ja sairaalahoito arvioidaan tarpeelliseksi. Mielenterveyslain mukaan palveluiden tulee muodostaa toiminnallinen kokonaisuus.

Suurin osa psykiatrisesta hoidosta tapahtuu vapaaehtoiselta pohjalta, ja mielenterveyslaki korostaa potilaan omatoimisuuden sekä itse hoitoon hakeutumisen tärkeyttä. Sairaalaan tulon tulisikin olla aina suunniteltua ja osa potilaan kokonaishoitoa. Psykoottinen potilaskaan ei aina tarvitse sairaalahoitoa, vaan avohoidon tuki voi riittää.

Lue lisää psykiatrisesta hoitojärjestelmästä, hoitoonohjauksesta ja mielenterveyden häiriöistä Mielenterveystalo.fi-verkkopalvelusta:

11. Sairaus ja toimeentuloon liittyvät asiat

Perheenjäsenen sairastuttua psyykkisesti perheen ja kuntoutujan toimeentuloon liittyvät asiat tulevat ajankohtaiseksi. Sairasloman pituutta ei voida etukäteen ennustaa, ja on mahdollista, että sairasloman jälkeen mietitään muita vaihtoehtoja toimeentulon osalta, esimerkiksi kuntoutusrahaa tai eläkettä. Taloudellisia tukia ja palveluita täytyy aina erikseen hakea – niitä ei saa automaattisesti. Hakeminen saattaa aluksi tuntua monimutkaiselta, kun edessä on uusia lomakkeita ja käsitteitä. Mielenterveyskuntoutujia koskevat samat lakisääteiset etuudet kuin muitakin vammaisryhmiä. Etuuksien saaminen edellyttää toiminnallisen haitan kuvaamista mahdollisimman konkreettisesti.

Usein omaiset kokevat, että etuuksien hakeminen on heidän vastuullaan. Kunnan ja järjestöjen puolesta on tullut useita palveluita, jotka ovat kuntoutujien tukena tässä tukiviidakossa. Psykiatrisilla osastoilla ja poliklinikoilla on sosiaalityöntekijöitä, joiden tehtävä on tukea kuntoutujia etuuksien hakemisessa. Hallintolain mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkaalleen neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin.

Lue lisää Mielen kuntoutujan, omaisen ja ammattilaisen edunvalvontaoppaasta.

Pin It on Pinterest