Omaisen opas

Opas omaisille, joiden läheinen oireilee psyykkisesti

Hyvä lukija!

Tämä opas on tarkoitettu erityisesti sinulle, mikäli läheisesi oireilee tai on sairastunut psyykkisesti. Tästä oppaasta löydät yleistä ensitietoa sekä psyykkisistä sairauksista että niiden hoidosta ja kuntoutuksesta. Opas auttaa samalla selkiyttämään omaa muuttunutta elämäntilannettasi.

Oppaassa esitetyt näkökulmat mielen hyvinvointiin ja läheisten mielenterveystyöhön on koottu FinFami Uusimaa ry:n verkostoissa ja omaistyössä. Jokaisen sairastuminen on kuitenkin yksilöllistä sekä palvelujärjestelmä vaihtelee kunnittain. 

1. Psyykkinen sairaus koskettaa monia

Ensimmäinen reaktio oli järkytys, kun tilanne osui omalle kohdalle. Sitä toivoisi, että kaikki olisi vain unta.

Jokaisen psyykkinen sairastuminen on yksilöllistä. Sairastuminen on elämänmuutos, joka vaikuttaa samalla läheisten keskinäisissä vuorovaikutussuhteissa. Yhden maailman muutos vaikuttaa eri tavoin moniin lähellä oleviin ihmisiin. Psyykkinen oireilu, sairastuminen ja sairaus herättävät omaisissa ja sairastuneessa usein samantyyppisiä tunteita kuten: surua, huolta, pettymystä, syyllisyyttä, vihaa ja väsymystä. Usein perheenjäsenten keskinäiset käsitykset sairastuneen tilan vakavuudesta vaihtelevat. Kokonaisuudessaan kodin ilmapiiri muuttuu. Yhden psyykkinen sairaus on usein kriisi koko perheelle ja lähiomaisille.

Kriisi on henkilökohtainen. Läheisen uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen vie oman aikansa. Jokainen perheenjäsen käy läpi sisäisen toipumis- ja sopeutumisprosessinsa omaan tahtiinsa. Tilanteen ymmärtäminen helpottaa muutoksista kumpuavien erilaisten vaihtelevien ja risteävien tunteiden läpikäymistä. Se voi tuntua raskaalta. Omien eri vaiheiden tiedostaminen auttaa ymmärtämään myös muiden perheenjäsenten tilannetta. Lisäksi kriisien käsitteleminen on tärkeää, sillä aiemmat vain osittain käsitellyt tai käsittelemättömät tilanteet ja tunteet saattavat aktivoitua sairastuneen läheisen akuutin kriisin lisäksi.

 

Miksi ihminen sairastuu psyykkisesti?

Psyykkisen sairauden taustalla on usein perinnöllisiä tekijöitä. Jos perheessä on esiintynyt psyykkisiä häiriöitä monessa sukupolvessa, se voi merkitä herkkyyttä reagoida tietyllä tavalla. Perinnöllisten tekijöiden lisäksi sairastuminen kytkeytyy usein kasvu- ja elinympäristön vuorovaikutussuhteisiin ja/tai neurologisiin syihin. Tyypillisesti kuitenkin vasta eri tekijöiden yhteisvaikutus aiheuttaa sairauden. Monessa tapauksessa sairauden laukaisevana tekijänä on elämäntilanteisiin liittyvä stressi, jota voivat aiheuttaa esim. työpaineet, taloudelliset vaikeudet, muutokset ympäristössä ja ihmissuhteissa. Yksilölliset piirteet vaikuttavat siihen, miten mieli reagoi stressiin. Psyykkinen sairaus on kuin mikä tahansa sairaus, jonka luonteen tunteminen voi ehkäistä sairauden uudelleen puhkeamista. Tässä mielessä läheisten tulisi muistaa, että he voivat tukea sairastunutta toipumisessa. Toipumisessa on tärkeää pohtia sairastumisen syitä.

Päihteet ja mielenterveys
Alkoholi ja muut päihteet voivat vaikuttaa kehämäisesti mm. masennus- ja ahdistusoireisiin. Henkilö saattaa käyttää päihteitä, vaikka esim. alkoholin ahdistusta lievittävä vaikutus vähenee ajan kuluessa. Koetun tilapäisen mielihyvävaikutuksen vuoksi itselääkintä voi johtaa alkoholin säännölliseen ja runsaaseen käyttöön. Alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on rasitustekijä, joka herkistää elimistöä ja tuottaa sitä kautta voimakkaita ahdistustuntemuksia. Toisaalta päihteen käytön loppuessa psyykkiset oireet useimmiten häviävät muutaman viikon kuluessa.

2. Perheen sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen

Psyykkisen sairauden taustalla on niin ympäristöstä kuin myös geeniperimästä johtuvia tekijöitä. Jos perheessä on esiintynyt psyykkisiä häiriöitä monessa sukupolvessa, se voi kertoa alttiudesta reagoida tietyllä tavalla. Perinnöllisten tekijöiden lisäksi sairastuminen kytkeytyy usein kasvu- ja elinympäristön vuorovaikutussuhteisiin ja/tai neurologisiin syihin. Tyypillisesti kuitenkin vasta eri tekijöiden yhteisvaikutus aiheuttaa sairauden.

Monessa tapauksessa sairauden laukaisevana tekijänä on elämäntilanteisiin liittyvä stressi, jota voivat aiheuttaa esim. työpaineet, taloudelliset vaikeudet, muutokset ympäristössä ja ihmissuhteissa. Yksilölliset piirteet vaikuttavat siihen, miten mieli reagoi stressiin. Psyykkinen sairaus on kuin mikä tahansa sairaus, jonka luonteen tunteminen voi ehkäistä sairauden uudelleen puhkeamista. Tässä mielessä läheisten tulisi muistaa, että he voivat tukea sairastunutta toipumisessa. Toipumisen yhteydessä on tärkeää pohtia sairastumisen syitä.

Diagnoosi

Diagnoosilla pyritään kuvaamaan sairastuneet sen hetkistä tilaa. Diagnoosi tai diagnoosit asetetaan tutkimusjakson perusteella. Tutkimusjakson rakenne saattaa vaihdella paikkakunta kohtaisesti. Rakenne on myös usein riippuvainen siitä suoritetaanko se yksityisellä vai kunnallisella puolella. Tutkimusjakson saattaa suorittaa, joko psykiatrian erikoislääkäri yksin tai tiimi, psykiatri yhdessä sairaanhoitajien ja psykologin kanssa. Diagnoosi on hyvä mieltää asioita eteenpäin vieväksi asiaksi, jonka jälkeen voidaan keskittyä hoitoon ja kuntoutukseen. Yhteinen nimittäjä sairastuneen tilanteelle on yleensä helpottava tieto perheelle ja muille läheisille.

Kuinka kertoa lapselle?

Mielen pulmien äärellä on tärkeää tunnistaa se, että perheen dynamiikka voi muuttua. Muutos vaikuttaa tietysti myös lapseen, vaikka tässä suhteessa kehittyvän ihmisen tilanne on monin osin erityislaatuinen aikuiseen verrattuna. Lapsi on yhä merkittävä osa perheen vuorovaikutusta. Perheen kokonaisuuden muutoksessa tiivistyy kuitenkin, että kuinka ja millä tasolla lapsi tulisi ottaa tilanteessa huomioon. Mieleesi nousee varmasti kysymys, että kuinka kerrot hänelle asiasta.

Sinun on tärkeää kertoa lapselle tai nuorelle, että mitä hänen vanhemmalleen tapahtuu. Mikä muuttuu perheessä, ja edelleen, mitä se merkitsee lapselle. Tarkoituksesi on auttaa lastasi ymmärtämään omia kokemuksiaan vanhemmistaan. On tärkeää keskustella ja kohdata samalla muutoksesta hänelle nousevat tunteet. Kertominen auttavat lastasi ymmärtämään itseään ja sitä asiaa tai tuntemusta, että perheen mahdolliset ongelmat eivät ole lainkaan lapsen syytä, vaan että ne ovat seurausta vanhemman sairastumisesta.

Lapset tarvitsevat apua saavuttaakseen ymmärryksen vanhempansa sairaudesta ja sen vaikutuksista vanhemman käyttäytymiseen ja tunnereaktioihin. Se auttaa samalla lasta pitämään yllä ja rakentamaan tunneyhteyttä omiin vanhempiin. Tutkimuksissa onkin todettu, että yksi tärkeimmistä lasta suojaavista tekijöistä on hyvä suhde lapsen ja ainakin toisen vanhemman välillä. Tilanteen sanoittaminen ja asioiden erottelu helpottavat lasten kokemaa syyllisyyttä ja vapauttaa heidät kehittymään ja kasvamaan terveellä tavalla. Tämä on tärkeää lapsen ja nuoren elämässä sekä välittömästi että pitkällä aikavälillä.

On samalla hyvä ymmärtää, että keskustelutilanteessa toisen vanhemman on oltava jo selvillä siitä, mitä on tapahtumassa tai jo tapahtunut. Samalla saattaa tietysti olla myös niin, että perheen sisäisällä mielenterveyden häiriöistä puhuminen on herkkä asia. Usein lapselle vanhemman häiriöstä kerrottaessa saattaakin olla hyvä keskustella hoitavan tahon tuella. Luonnollisesti on hyvä, että keskustelu jatkuu kotona.

 

Tämän kappaleen alkuperäinen teksti on isoin osin lainattu. Solantaus, Tytti (2002). Lapset ja mielenterveyden häiriö, teoksessa Näkymätön lapsi aikuispsykiatriassa. toim. Inkinen, Matti

3. Kriisinvaiheet

Alla on kuvattu kriisin eri vaiheita, joita lukemalla voit selkeyttää omaa tilannettasi.

Shokkivaihe
Kriisin tapahtuessa ihminen on sokissa. Sokkivaiheelle on tyypillistä todellisuuden torjunta ja vaikeus hahmottaa tilannetta. Sokki suojelee mieltä sellaiselta informaatiolta, mitä on vaikea ottaa vastaan. Sokissa ihmisen saattaa olla vaikea toimia järkevästi. Tyypillisiä tunteita sokkivaiheessa ovat järkytys, ylireagointi tai lamaantuminen. Myös keho saattaa reagoida sokkiin. Tyypillisiä oireita ovat esimerkiksi vatsakivut, päänsärky, sydämen tykytys ja pahoinvointi. Sokkivaihe kestää yleisesti muutaman päivän ja on tärkeää, että lähellä olisi joku joka huolehtii arjen sujuvuudesta.
Reaktiovaihe
Reaktiovaiheelle on tunnusomaista voimakkaat reaktiot ja tunteet, kuten tapahtuneen kieltäminen ja tunteiden järkeistäminen ja eristäminen. Sairastumisen syiden pohtiminen on normaalia. Tyypillisiä tunteita vaiheelle ovat pelko, suru ja syyllisyys. Reaktiovaihe voi kestää kuukausia ja on tärkeää puhua tapahtuneesta.
Käsittelyvaihe
Käsittelyvaiheessa läpikäydään tapahtunutta, mieli ei enää kiellä tapahtu- nutta, tunteet saavat nimen ja niistä voi puhua. Vähitellen sopeudutaan tilanteeseen, ja ahdistavat tunteet alkavat helpottaa. Psyykkisesti sairastuneen omaiset käyvät läpi omaa surutyötään ja tilanteen perheeseen aiheuttavia muutoksia ryhdytään aktiivisesti ennakoimaan.
Uudelleen suuntautumisen vaihe
Tässä vaiheessa sairastumisesta tulee osa elettyä elämää. Sairaus ei poistu, mutta suhtautuminen siihen on muuttunut. Omaiset alkavat löytää uusia voimavaroja ja selviytymiskeinoja. Läheisen sairaus on vain yksi osa elämää ja sairauden kanssa voi oppia elämään. Monet omaiset kokevat, että toisten omaisten kanssa puhuminen ja heidän tuki vastaavanlaisen tapahtuman sattuessa antaa voimia.

4. Miten voin auttaa läheistäni ja samalla pitää huolta myös itsestäsi

Moniin psyykkisiin sairauksiin liittyy sairauden alkuvaiheessa sokeus omaan tilanteeseen, sairastumisen kieltäminen tai vakavimmillaan sairaudentunnottomuus. Sairastuneen halu kieltää oireet aiheuttavat omaisille usein surua ja huolta. Kieltäminen on myös ymmärrettävä reaktio sairastuneen näkökulmasta. Usein sairastunut pyrkii toiminnallaan suojelemaan lähipiiriään. Läheinen perheen jäsen on kuitenkin usein ensimmäisiä henkilöitä, jotka huomaavat jonkin olevan vialla. On vaikeaa hyväksyä, että toinen ei ota hoitoa vastaan, vaikka sitä hänelle tarjotaankin. Mielenterveyden pulmista kärsivä saattaa kokea, että perheenjäsenet, ystävät ja hoitotaho ovat häntä vastaan. Hän saattaa vastustaa yhä enemmän muiden tarjoamia apukeinoja arjen ongelmien ratkaisuksi.

Usein hoitomyöntyvyyteen voidaan kuitenkin vaikuttaa oikeanlaisella tiedolla. Saat tietoa  ja tukea asioiden puheeksi ottamiseen paikallisesta omaisyhdistyksestä. Lue lisää seuraavasta osiosta: 5. Omaisyhdistys ja vertaistuki tai suoraan paikallisyhdistysten yhteystiedot löydät Mielenterveysomaisten keskusliiton sivuilta.

Lue lisää psykiatrisesta hoitojärjestelmästä, hoitoonohjauksesta ja mielenterveyden häiriöistä Mielenterveystalo.fi-verkkopalvelusta:

 

Ainon vinkit yksinäisyyden nujertamiseen:

  • Älä jää yksin
  • Tapaa muita vastaavassa tilanteessa olevia ja hakeudu vertaistuen pariin esim. omaisyhdistyksen toimintaan.
  • Hanki tietoa sairaudesta.
  • Tunnista omat rajasi ja pidä huolta omasta jaksamisestasi.
  • Hae tarvittaessa itsellesi apua työterveyshuollosta tai omalta terveysasemalta.

Sinun jaksaminen

On täysin normaalia, että sinulla on tarve huolehtia sairastuneesta läheisestäsi. Saatat väsyä tehtävässä ja itsestä huolehtiminen jää helposti taka-alalle.

Mikäli huolehtijan rooli alkaa kuitenkin hallita elämääsi kokonaisvaltaisesti, niin samalla syntyy lisää pulmia. On vaarana, että oma toivo hupenee ja jaksaminen takkuaa, elämänilo muuttuu ilottomuudeksi.

Yhteisvaikutukset lisäävät alttiutta esimerkiksi masentua. Samoin on hyvä tiedostaa ja tunnustaa, että sinun lisäksi läheisen muuttunut tilanne on raskas monelle muulle lähellä olevalle.

On erittäin tärkeää, ettet jää tilanteessa yksin!

 

Aino

Aavistelin, että jotain on tekeillä kun mieheni käytös muuttui lyhyen ajan sisällä. Koin alkuun olevani yksin tämän asian kanssa. Tuntui ettei ollut ketään, joka olisi ymmärtänyt mistä on kyse. Kuvitelma siitä, että on ainut maailmassa, kellä on tällainen tilanne perheessään oli musertava. Sain kuitenkin tilanteeseeni apua paikallisesta omaisyhdistyksestä.

5. Omaisyhdistys JA VERTAISTUKI

Aloin käydä vertaisryhmässä tilanteeni tasapainottamiseksi.Ryhmästä ja toisten tarinoista sai uusia näkökulmia ja jaksaa huomiseen.

Suomessa toimii n. 20 omaisyhdistystä. FinFamin nykyinen ydintoiminta on muotoutunut eri yhteyksistä tiivistyneen tiedon perustalle. Pitkällä aikavälillä näkökulmia ja vaikutteita toimintaan on saatu ulkomaisten kumppaneiden välityksellä. Toimintaa on muokattu myös eri projekteissa havaitusta tarpeesta ja niissä muotoutuneista hyvistä käytänteistä. Lisäksi uudempana toimintana on erilaiset hankekokeilut, joissa tarkastellaan uudenlaisia avun tarjoamisen mahdollisuuksia ja pohditaan niiden vaikuttavuutta. Omaisnäkökulman edistämiseksi omaisyhdistykset tekevät tiivistä yhteistyötä alueen mielenterveystoimijoiden kanssa.
FinFami omaisyhdistyksen perustoiminta on kuitenkin isoin osin vertaistukea. Tiivistettynä tämä tarkoittaa ohjattuja yksilö- ja perhetapaamisia, joiden lisäksi on perustettu erityyppisiä keskusteluryhmiä. Käytännössä toiminnan keskiössä on toisen ihmisten arkinen kohtaaminen, sillä läheisen sairastaminen ja psyykkinen oireilu herättää monissa samankaltaisia tunteita ja ajatuksia. Näissä kohtaamisissa omat inhimilliset kokemukset voidaan jakaa toisten kanssa. On usein helpottavaa kuulla, ettei ole yksin vaikeiden asioiden äärellä.

Yhdistykset järjestävät myös kursseja, luentoja ja muuta virkistystoimintaa. Voit tutustua tarjontaan suoraan paikallisyhdistysten svuilta alueelliset toimijat löydät Mielenterveysomaisten keskusliiton sivuilta.

Ryhmävertaistukea tarjotaan ammatillisesti pätevien ja koulutettujen vapaaehtoisten vertaisohjaajien johdolla. Ryhmiä toteutetaan avoimina matalankynnyksen kohtaamispaikkoina sekä suljettuina ryhminä. Osa ryhmistä toteutetaan määritellysti omaissuhteen mukaan, joten mm. sisaruksille, vanhemmille, puolisoille ja aikuisille lapsiomaisille löytyy erityistä kokemuksiin pohjaavaa apua. Ryhmissä käsiteltävät aiheet ja niiden sisältö vaihtelevat riippuen tuen tarpeesta ja ryhmän luonteesta. Jossakin hetkessä akuutti tieto esim. sairaudesta on tärkein apu läheisen ja oman tilanteen ymmärtämiseen. Myöhemmin voi olla hyvä pysähtyä miettimään omia voimavaroja ja jaksamista ja miten omaisena uudessa elämäntilanteessa jaksaa. Arjen selviytymisen kannalta ryhmässä voidaan opetella tunnistamaan tunteita, löytämään rajoja ja konkreettisia keinoja suhtautua läheisen sairauteen ja elämäntilanteen kuormittavuuteen.

Omaisen oppaan verkkoversio pohjautuu löyhästi aikaisemmin painettuun oppaaseen. Oppaan sisältöjä on päivitetty ja muotoiltu yhteistyössä Laurea ammattikorkeakoulun sosiaali-ja terveysalan opiskelijoiden kanssa. Verkko-oppaan on toimittanut Osku Marjanen ja Veli-Pekka Timonen. Opasta tullaan päivittämään täydentyvin sisällöin kevään 2019 aikana.

Arvioi opas

Pin It on Pinterest