Psykiatrinen hoito perustuu potilaan identifioimiseen. Toiminnan painopiste on tästä syystä yksilössä ja diagnoosissa. Julkisen sektorin säästötoimet ovat vain vahvistaneet tätä suuntausta. Tukea on tarjottu kriisivaiheessa, mutta muuten perhe on jätetty omilleen. Sairastuneen omaisia ja läheisiä on voitu tavata mutta heille ei ole syntynyt kuulluksi tulemisen tunnetta. Tämä on valitettavaa, koska perheen kanssa tehtävä yhteistyö johtaa aina parempaan hoitotulokseen.
Diagnoosin korostaminen johtaa aina myös psykiatrisen asiantuntijatyön korostumiseen. Tämä ei kuitenkaan aina ole tarkoituksenmukaista. Perheen ongelmat ovat perustaltaan usein hyvin konkreettisia ja arkilähtöisiä. Apua tarvittaisiin myös suhtautumisessa sairastuneeseen, koska häntä tulisi ymmärtää ja koska vastuuttaa. Viime aikaisissa kansainvälisissä suosituksissa onkin korostettu, että mielenterveystyön painopistettä tulisi siirtää erikoispalveluista psykososiaalista tukea tarjoaville käytännönläheisille työntekijöille.
FinFami Uusimaan työssä pyritään asiakkaan kuulluksi tulemiseen. Työssä pyritään omaisten ja perheen käytännön kautta esiin nousevien pohdintojen, ajatuksien ja kysymysten vastaamiseen. Keskustelujen kautta pyritään auttamaan omaisia ilmaisemaan itseään ja selventämään ajatuksiaan. Asioiden selkiytyminen auttaa perhettä myös toimivampaan yhteistyöhön psykiatrian kanssa.
Usein psykiatrian hoito rakentuu diagnoosiin liittyvien interventioiden varaan. Psykiatrinen tutkimus on kuitenkin yhä selvemmin korostanut, että diagnooseihin ei tulisi suhtautua kategorisesti. Oireet muuttuvat suhteessa elettyyn arkeen ja hoidon tulisi selvemmin huomioida sairastuneen ja perheen tilanne. Omaiset ja läheiset ovat usein parhaita kertomaan siitä miten hoidon käytännöt kohtaavat potilaan arjen. Myös tästä syystä yhteistyö omaisten kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Psykiatrian ja perheen yhteistyön tärkeyttä halutaan FinFamin työssä korostaa.
Omaisten tukeminen on tärkeää myös heitä itseään ajatellen. Puolison sairastumien aiheuttaa uupumista, työssä poissaoloja ja työpanoksen heikentymistä. Näin varsinkin jos perhe ei koe hoidon tukevan heidän kokonaistilannettaan. FinFami Uusimaa voi hoidosta ja perheestä ulkopuolisena tahona auttaa perhettä paremmin ymmärtämään ja hyväksymään psykiatrian tekemän hoitotyön tavoitteet. Tämä johtaa yleensä myös parantuneeseen yhteistyöhön psykiatrian ja perheen välillä.
Hyvillä interventioilla voidaan myös vähentää lapsiomaisten sairastumisriskiä. Lapsiomaisten kanssa tehtävän työn kautta lapset ja nuoret saavat sanat joilla puhua vanhemman sairauteen liittyvistä tunteista. Sanojen saaminen vahvistaa lapsen hallinnan tunnetta. Asioista keskusteleminen auttaa myös ymmärtämään, ettei vanhemman sairastuminen johdu lapsesta.
Julkisen sektorin psykiatriaan liittyvä potilaan nimeäminen ja diagnosointi vaikeuttaa niiden omaisten ja läheisten tukemista, jotka ovat huolestuneita perheenjäsenen oireista. Usein tilanteeseen voidaan reagoida vasta kun tilanne on kehittynyt niin pitkälle, että oireet voidaan diagnosoida. FinFami Uusimaa ei edellytä diagnoosia. Näin ollen oireisiin voidaan reagoida varhain ja perheen kanssa tehtävän työn kautta mahdollisesti estää oireiden kehittyminen psykiatriseksi sairaudeksi.
Psykiatrian hoitotyöhön liittyy muitakin vaikeuksia. Ensinnäkin sen tulisi onnistuakseen perustua moniammatilliseen ja monitahoiseen yhteistyöhön ja hoidon jatkuvuuteen. Juuri näiden puute voi olla este onnistuneelle hoitotyölle. Hoitotyö voi vaikeutua myös silloin, jos potilaan hoitoon liittyy paljon valtaa ja tahdonvastaista hoitoa. Yhteistyötä ja jatkuvuutta voidaan ehkä edistää ja pakkoa vähentää, jos hoito toteutetaan läheisessä yhteistyössä koko perheen kanssa.
Kansainvälisessä tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota myös siihen, että psykiatrian hoitotyötä eivät aina ohjaa todistusvoimaiset ja hyviin hoitokäytänteisiin perustuvat toiminnot. Juuri näiden käytäntöjen tulisi kuitenkin ohjata hoitotyötä. Suomessa on esimerkiksi osoitettu, että avoimen dialogin hoitomallin kautta voidaan parantaa hoitotuloksia ja vähentää työkyvyttömyyseläkkeitä. Tästä syystä mielenterveystyössä pitäisi korostaa koko perhettä ja sen tuen tarvetta.
Teksti: Sauli Suominen