Valitse sivu

Useimmin kysytyt kysymykset

Tältä sivulta löydät yhdistyksen tuki- ja neuvontapalveluissa useimmin kysytyt kysymykset ja niiden vastaukset.

Jos et löytänyt vastausta omaan kysymykseesi, soita tai varaa aika tapaamista varten!

Soitinkohan oikeaan paikkaan?

Jos olet huolissasi läheisesi mielenterveydestä ja omasta jaksamisestasi, vastaus on KYLLÄ.

FinFami Uusimaa ry – Omaiset mielenterveyden tukena on omaisyhdistys, joka toiminnallaan edistää omaisten ja läheisten hyvinvointia, kun perheessä tai lähipiirissä ilmenee mielenterveyden ongelmia. Annamme tietoa psyykkisistä sairauksista sekä tukea omaisen jaksamiseen arjen haasteissa.

Miten hakeudun mielenterveyspalveluihin?

Avuntarpeessa sinun kannattaa ensisijaisesti hakeutua perusterveydenhuoltoon (esim. terveysasema, työterveyshuolto, opiskelijaterveydenhoito), jossa sinulle tehdään hoidon tarpeen arvio ja tarvittaessa annetaan lähete psykiatriseen erikoissairaanhoitoon.

Mielenterveyspalvelut on pyritty järjestämään pääsääntöisesti avohoitona. Avohoito tarkoittaa muuta kuin sairaalahoitoa, esim. psykiatrian poliklinikkaa tai päiväsairaalaa. Mielenterveyspalveluita järjestetään avohoidossa julkisesti ja yksityisesti. Sairaalahoitoon pääset silloin, kun avohoidon tarjoamat palvelut eivät riitä ja sairaalahoito arvioidaan tarpeelliseksi. Mielenterveyslain mukaan sinulle tarjottavien palveluiden tulee muodostaa toiminnallinen kokonaisuus.

Voit lukea lisää psykiatrisesta hoitojärjestelmästä, hoitoonohjauksesta ja mielenterveyden häiriöistä Mielenterveystalo.fi-verkkopalvelusta.

Mitä on omaishoito?

Omaishoito on tilanne elämässäsi, jossa sairaus ja vammaisuus, auttaminen ja tukeminen sovitetaan eri tavoin sinun ja perheesi elämään. Omaishoitotilanteessa sekä hoidettava että sinä, koko omaishoitoperhe, tarvitsevat tukea. Omaishoitoon liittyy aina uusi elämäntilanne, jonka perheenjäsenesi sairastuminen tai vammautuminen aiheuttaa. Omaishoito vaikuttaa koko sinun perheesi elämään.

Olenko minä omaishoitaja?

Suomen omaishoidon verkosto määrittelee omaishoitajaksi henkilön, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti.

Laki omaishoidon tuesta määrittelee omaishoitajan suppeammin henkilöksi, joka on tehnyt omaishoitosopimuksen kunnan kanssa. Omaishoitotilannetta tai omaishoitajana olemista ei voi kuitenkaan määritellä ainoastaan lakisääteisen omaishoidon tuen perusteella.

Omaisena huolehdit sairastuneen läheisen arjesta, johon kuuluu kodinhoito, rahankäyttö, sosiaaliset suhteet, ruokailu sekä hoidosta tai lääkkeistä huolehtiminen.

Jos läheiselläsi on mielenterveysongelma, hänellä on oikeus omaishoitoon, mutta vain pieni osa mielenterveys asiakkaista on omaishoidon piirissä. Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen (THL) arvion mukaan kunnan maksamaa omaishoidon tukea psykiatriseen sairauteen liittyen saa koko maassa vain noin 1 400 henkilöä. Mielenterveyskuntoutujan omaishoito on henkisesti hyvin sitovaa.

Omaishoidon tuessa kuntien tuki- ja palvelu käytännöt vaihtelevat, ja asettavat omaishoitajat ja -hoidettavat eriarvoiseen asemaan.

Nuoret omaishoitajat

Useissa maissa tunnistetaan jo perheissään hoivatilanteessa elävät lapset ja nuoret, joita kutsutaan nimellä young carers. He ovat ”alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria, jotka hoivaavat vanhempaansa tai muuta sukulaista tavallisimmin omassa kodissaan” (Saul Becker).

Nuoria omaishoitajia tukee Omaishoitajaliiton Jangsterit – nuoret hoivaajat meillä ja muualla -hanke. Jangsteri on alle 18 vuotias nuori, jolla on hoivavastuuta läheisestään.

Lue lisää hankkeesta Omaishoitajaliiton sivuilta.

Kuinka jaksan arjessa?

Saatat kysyä itseltäsi, onko läheisen sairastuminen minun syytäni? Tämä on luonnollinen kysymys, eritoten vanhemmalle, jonka lapsi on sairastunut. Tärkeintä on muistaa, ettet sinä voi toiminnallasi aiheuttaa läheisesi psyykkistä sairautta, ellei se ole jatkuvaa henkistä tai fyysistä pahoinpitelyä tai kaltoinkohtelua. Geneettiset tekijät ovat nykytiedon perusteella yksi tekijä sairastumisen taustalla, mutta se ei kuitenkaan selitä kaikkea. Psyykkisen sairastumisen taustalla on usein ympäristöön, vuorovaikutussuhteisiin vaikuttavat tekijät, ja jo mainitut perinnölliset tekijät. Myös mahdolliset neurologiset tekijät voivat olla taustalla. Tällaisia neurologisia tekijöitä voi olla esim. vanhuksilla muistisairaudet.

Sairauden laukaisevana tekijänä voi olla pitkään jatkunut stressaava elämäntilanne, kuten jatkuva työpaine, taloudelliset vaikeudet, muuttuva ympäristö tai muutokset ihmissuhteissa. Kuitenkin jokaisen yksilölliset voimavarat ja elämänkokemus vaikuttavat siihen, miten reagoimme näihin tekijöihin. Onkin hyvä suunnata omaa ajattelua siihen suuntaan, että psyykkinen sairaus on kuin mikä tahansa muukin sairaus.

Tärkeän ihmisen sairaus ja sairastuminen voi vaikuttaa myös sinuun ja herättää huolta. Tämä on luonnollista sillä, onhan kyseessä itsellesi tärkeästä ja merkityksellisestä ihmisestä. Psyykkinen sairaus voi herättää sinussa huolen lisäksi myös samanlaisia tunteita kuin sairastuneessa. Samalla tavalla myös sairastunut voi olla huolissaan sinusta. Voit opetella puhumaan näistä tunteista avoimesti ja läpinäkyvästi yhdessä sairastuneen kanssa.

Joskus kuitenkin voi olla tilanne, ettet halua tai voi puhua kaikista asioista ja tunteista sairastuneen kanssa. Tällöin on hyvä tietää, ettet ole yksin asian kanssa, vaan on olemassa muitakin henkilöitä, jotka ovat samassa tilanteessa. Vertaistuki ja vertaisuus on oiva tapa jakaa kokemuksia liittyen läheisen psyykkiseen sairastumiseen ja sairastamiseen. Apua itsellesi voit hakea yhdistyksemme erilaisista palveluista.

Miten voin auttaa läheistäni, joka ei koe tarvitsevansa apua?

Moniin psyykkisiin sairauksiin voi liittyä sairaudentunnottomuutta tai sairauden kieltämistä, ainakin sairauden alkuvaiheessa. Sairastuneen halu kieltää sairauden oireet voivat tuottaa sinulle surua ja huolta. Voi olla vaikea hyväksyä, ettei läheinen ota hoitoa vastaan, vaikka sitä hänelle tarjottaisiinkin. Jos läheisesi kokee, että perheenjäsenet, ystävät ja hoitotaho ovat häntä vastaan, tulee hän mitä luultavimmin yhä enemmän vastustamaan tarjoamianne apukeinoja arjen ongelmien ratkaisuksi.

Voit yrittää vaikuttaa hoitomyöntyvyyteen kertomalla läheisellesi oikeanlaista tietoa. Jos läheisesi ei ole tuen piirissä, voit helposti myös itse jäädä ilman tukea ja oikeanlaista tietoa sairaudesta sekä sen tuomista vaikutuksista.

  • Läheisen sairastaminen on kriisi koko perheelle. Sopeutuminen tilanteeseen vie aikaa.
  • Monenlaiset tunteet, kuten häpeä ja syyllisyys kuuluvat asiaan.
  • Voit hankkia tietoa sairaudesta.
  • Voit tavata muita vastaavassa tilanteessa olevia ja hakeutua vertaistuen pariin esim. omaisyhdistyksen toimintaan.
  • Voit hakea tarvittaessa itsellesi apua työterveyshuollosta tai omalta terveysasemalta.
  • Tunnista omat rajasi ja pidä huolta omasta jaksamisestasi.
  • Muista, että elämässäsi on muutakin, kuin sairas läheisesi.
Minua huolettaa seksuaalinen haluttomuuteni?

Kun olet sairas, esimerkiksi masentunut, haluttomuus voi olla elimistösi tapa keskittää voimavarohaan tärkeämpään eli sairaudesta toipumiseen. Sama pätee stressaavaan elämäntilanteeseen: mielesi voi askarrella tärkeämpien ja kiireellisempien asioiden parissa, eikä seksille riitä paukkuja. Tällöin sinun ei kannata ottaa seksistä itsellesi lisämurhetta.

Älä syyllistä ja kuormita itseäsi asiasta liikaa, sillä usein suureen huoleen ei ole syytä. Sinulla on paljon kohtalotovereita, eli et ole asiasi kanssa yksin. Riippuen siitä, miten asiaa kysytään ja miten haluttomuus määritellään, noin 20 – 50 prosenttia naisista ilmoittaa olevansa seksuaalisesti haluttomia. Käsite seksuaalinen halu ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, sen sisään mahtuu monenlaista lähtien lievästä tarpeen tai mielenkiinnon puutteesta aina voimakkaaseen vastenmielisyyteen. Olennaista haluttomuudessasi on se, haittaako se sinua. Usein lääkkeiden ikävänä sivuvaikutuksena voi olla seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia, tällöin sinun kannattaa keskustella aiheesta hoitavan lääkärisi kanssa.

Lue Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen tutkimusprofessori Osmo Kontulan artikkeli Halun puute heijastuu parisuhteen hyvinvointiin.

Miten voin auttaa läheistäni?

Läheisen psyykkinen sairaus voi vaatia sinulta ja perheeltäsi paljon sopeutumista. Sairautta voi olla vaikea hyväksyä ja tilanteeseen sopeutuminen vaatii teiltä aikaa. Voit tuntea olevasi hyvin voimaton uudessa tilanteessa ja saatat yrittää auttaa läheistäsi kaikin mahdollisin keinoin. Monesti voi käydä niin, että oma jaksamisesi jääkin auttamisen varjoon. Tämä auttamishalukkuus on hyvin ymmärrettävää ja inhimillistä, sillä et varmasti halua läheisesi kärsivän. On kuitenkin hyvä tiedostaa sinun omat rajasi ja auttaa siinä määrin, kuin omat voimavarasi sen sallivat ja antaa ammattilaisten hoitaa omat tehtävänsä. Joskus kuitenkin voi olla, ettei ammattilaisten apu ei tunnu sinusta riittävältä tai, että avun saamisessa kestää. Sinulla ja sairastuneella läheiselläsi on kuitenkin sairastuneen luvalla oikeus saada tietoa hoidosta ja sen kulusta.

Polikliinisten avohoitopalveluiden lisäksi erilaisia mielenterveyspalveluita kuntoutujalle tarjoavat monet yhdistykset. Näihin yhdistyksiin on olemassa varsin kattava ja koko ajan päivittyvä linkkilista  Mielenterveystalo.fi-verkkopalvelussa.

FinFami Uusimaa ry ei järjestä juurikaan palveluita kuntoutujille. Joihinkin palveluihin kuntoutujat ovat tervetulleita. Näitä ovat mm. erilaiset virkistystapahtumat, lapsiperhetoiminta ja pariskuntakurssi. Usein kysyttyä asumistoimintaa emme järjestä.

Mitä terapia tarkoittaa?

Psykoterapia on hyvä erottaa hoidollisista tukikäynneistä, joita ovat yleensä kaupunkien psykiatrian poliklinikoiden ja kuntien mielenterveystoimistojen tarjoamat hoitokäynnit. Psykoterapia on tavoitteellinen ja vuorovaikutuksellinen hoitomuoto, jota toteutetaan erilaisin jäsennellyin psykologisin menetelmin psykoterapeutin ja hän asiakkaan välillä. Hoidolliset tukikäynnit ovat psykoterapeuttisin menetelmin toteutettuja hoidollisia tapaamisia, joissa pääpaino yleensä on esim. lääkehoidon seurannassa, voinnin tarkkailussa ja psykososiaalisten pulmien läpikäymisessä. Tällaisia psykososiaalisia pulmia ovat mm. työhön liittyvät kysymykset, perhe-elämään liittyvät teemat tai vaikkapa seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset.

Kansaneläkelaitoksen (KELA) sivuilta saat tarkempaa tietoa kuntoutuspsykoterapiasta, johon 16 – 67 vuotiaille Suomessa asuville henkilöille on oikeus.

FinFami Uusimaa ry:ssä voit omaisen ja läheisen roolissa tavata tuen ja neuvonnan työntekijöitä. Näiden tukikäyntien tarkoituksena on tukea sinun jaksamistasi ja hyvinvointiasi.

Mitä ovat potilaan oikeudet?

Kattavan tietopaketin potilaan oikeuksista löydät Mielen kuntoutujan, omaisen ja ammattilaisen edunvalvontaoppaasta.

Potilaan ja asiakkaan tiedonsaanti- ja itsemääräämisoikeus

Potilaan tiedonsaantioikeudella tarkoitetaan sitä, että sairastuneelle läheisellesi on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan. Lähtökohtaisesti nämä tiedot annetaan suoraan sairastuneelle läheisellesi. Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Tämä tarkoittaa sitä, että potilaan hoitoon tai tutkimukseen on oltava potilaan antama suostumus.

Psykiatrinen hoitotahto

Psykiatrisesta hoitotahdosta löydät tietoa Mielenterveyden keskusliiton sivuilta.

Miten vanhemman sairastuminen vaikuttaa lapsen jaksamiseen?

Jos perheessäsi toisella tai molemmilla vanhemmilla on mielenterveydenhäiriö, on perheenne lapsellakin suurempi riski sairastua myös itse. Erityisesti murrosiässä kehitysvaiheen erityisyydestä johtuen sairastumisen riski suurentuu. Viime aikaisten tutkimusten mukaan noin 20 % nuorista on nuoruusiässä jokin mielenterveydenhäiriö. On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei perheenne mielenterveyden pulmat tarkoita automaattisesti lapsen sairastumista mielenterveyden häiriöihin, vaan kuten muissakin mielenterveyden pulmissa, suojaavat tekijät merkitsevät eniten. Lapsenne mielenterveyttä suojaavia tekijöitä ovat mm. perhe, päiväkoti tai koulu, sosiaaliset suhteet, harrastukset toisin sanoen lapsenne ja nuorenne arkinen elämä iloineen ja suruineen.

Aivan varmaa on, että lapsenne käytös aiheuttaa teille vanhemmille jossain elämänvaiheessa harmaita hiuksia. Ovat tilanteet sitten karkkihyllyn edessä kiukuttelua tai raivokohtaukset päiväkodissa, niin kyseessä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä normaali lapsenne kasvuun ja kehitykseen liittyvä asia. Joskus voi kuitenkin olla, että lapsenne oireilu aiheuttaa teissä huolta. Tällöin on hyvä hakea ammattiauttajan apua niin lapsellenne kuin myös teille vanhemmille. Apua voitte hakea esimerkiksi perheneuvoloista, joka on sosiaalihuoltolain mukaista toimintaa tai keskustella päiväkodissa ammattikasvattajien kanssa lapsen tilanteesta. Tärkeintä on muistaa, ettei vääriä tai huonoja huolenaiheita olekaan. Kaikki kysymykset ovat aiheellisia.

Mielenterveystalon sivuilta löydät linkit alueesi perheneuvoloihin.

Lisätietoa

Miten autan lastani? – Opas vanhemmille, joilla on mielenterveyden ongelmia

Mikä meidän vanhempia vaivaa – Käsikirja nuorille, joiden vanhemmalla on mielenterveyden ongelma

Miten huolehdin lapsistani? – Käsikirja vanhemmille, joita oma päihteidenkäyttö askarruttaa (Suomen Mielenterveysseura)

Kuinka sovitan yhteen työnteon ja omaisena olemisen?

Perheenjäsenen sairastuminen psyykkisesti vaikuttaa koko perheen elämään. Perheenne sisäinen roolitus voi muuttua ja tämä hankaloittaa usein teidän muiden omaa arkea mm. työelämässä. Valitettavasti yhteiskunnan tuki mielenterveysomaisille on rajallista ja omaishoivatyötä (ilman omaishoitaja ”statusta”) tekevät tuntevat olonsa helposti eristyneiksi ja yksinäiseksi.

Ideaali tilanne olisi se, että perheenne tilanne tunnistettaisiin työnantajanne puolelta ja otettaisiin huomioon. Erilaisia tapoja reagoida tilanteeseen voi pohtia työpaikoilla. Työn ja perheen yhteensovittamisesta kannattaa käydä keskusteluja esimiehen kanssa ja pyrkiä löytämään toimivia ratkaisuja arkenne helpottamiseksi. Tämä on lopulta myös työnantajan etu.

Suomessa arvioidaan olevan noin 750 000 (THL) työssäkäyvää, jotka huolehtivat läheisistään työn ohessa. Perhe-elämän ja työn sujuva yhdistäminen parantaa hyvinvointia sekä kotona että työssä. Työ ja työnteon muodot muuttuvat. Erilaiset epätyypilliset työsuhteet ovat entistä yleisempiä. Uudet työmuodot ja joustomahdollisuudet on otettava työelämässä paremmin huomioon

Eri lait mahdollistavat työn ja perheen (omaishoidon) yhteensovittamisen. Työn ja perheen yhteensovittamista koskevat keskeisimmät lait on koottu Väestöliiton Perheystävällinen työpaikka -sivuille.

Mitä minulle tapahtuu kriisitilanteessa?

Kokiessasi kriisin, sinussa käynnistyy aina prosessi, jonka vaiheiden tiedostaminen voi auttaa sinua ymmärtämään omaa ja muiden perheenjäsentesi tilannetta, sekä helpottaa kriisin läpikäymistä. Kriisiä voidaan kuvata neljävaiheisen mallin kautta. Kussakin vaiheessa erilaiset tunteesi vaihtelevat. Kriisi on aina henkilökohtainen prosessi ja jokainen käy kriisin läpi omaan tahtiinsa. Kriisien käsitteleminen on tärkeää, sillä sinun aiemmat osittain käsitellyt tai käsittelemättömät kriisitilanteet saattavat aktivoitua ja nousta käsiteltäviksi akuutin kriisin lisäksi.

Kriisin vaiheet

1. Shokkivaihe

Kriisin tapahtuessa olet sokissa. Sokkivaiheessa voit haluta torjua todellisuutta. Sinun voi myös olla vaikea hahmottaa tilannetta. Sokki suojelee sinun mieltäsi sellaiselta informaatiolta, mitä voi olla vaikea ottaa vastaan. Sokissa sinun saattaa olla vaikea toimia järkevästi. Tyypillisiä tunteita sokkivaiheessa ovat järkytys, ylireagointi tai lamaantuminen. Myös kehosi saattaa reagoida sokkiin. Tyypillisiä oireita ovat esimerkiksi vatsakivut, päänsärky, sydämen tykytys ja pahoinvointi. Sokkivaihe kestää yleisesti muutaman päivän ja on tärkeää, että lähellä olisi joku, joka huolehtii arjen sujuvuudesta.

2. Reaktiovaihe

Reaktiovaiheessa sinulla voi tulla voimakkaita reaktioita ja tunteita, kuten tapahtuneen kieltäminen ja tunteiden järkeistäminen ja eristäminen. Sairastumisen syiden pohtiminen on normaalia. Voit tuntea reaktiovaiheessa esimerkiksi pelkoa, surua ja syyllisyyttä. Reaktiovaihe voi kestää kuukausia ja tällöin on tärkeää puhua tapahtuneesta.

3. Käsittelyvaihe

Käsittelyvaiheessa käyt läpi tapahtunutta, eikä mielesi enää kiellä tapahtunutta, tunteesi saavat nimen ja voit puhua niistä. Vähitellen sopeudut tilanteeseen, ja ahdistavat tunteesi alkavat helpottaa. Voit käydä läpi omaa surutyötäsi omaisena ja läheisenä. Teille jää luultavasti myös enemmän tilaa perheessänne aktiivisesti ennakoida tilanteenne aiheuttamia muutoksia perheessänne.

4. Uudelleen suuntautumisen vaihe

Tässä vaiheessa läheisesi sairastumisesta tulee osa sinun elettyä elämääsi. Läheisesi sairaus ei poistu, mutta suhtautumisesi siihen voi olla muuttunut. Alat löytää uusia voimavaroja ja selviytymiskeinoja. Läheisesi sairaus on vain yksi osa elämääsi ja voit oppia elämään sairauden kanssa. Monien omaisten kokemus on, että toisten omaisten kanssa puhuminen ja heidän tuki vastaavanlaisen tapahtuman sattuessa antaa voimia.

Mitä on perheväkivalta?

Perheväkivallaksi voidaan kutsua tilannetta, jossa perheessäsi tai ihmissuhteessasi tapahtuu väkivaltaa. Väkivalta voi olla fyysistä tai henkistä. Henkisen väkivallan muodot voivat olla moninaisia, kuten esimerkiksi taloudellisia.

Yleensä perheväkivallasta puhuttaessa tarkoitetaan joko vanhempien tai pariskunnan osapuolten välille sijoittuvaa väkivaltaa. Väkivallan tekijä voi kuitenkin olla kuka tahansa perheesi jäsen, kuten esimerkiksi perheesi aikuinen lapsi. Myös pienten lasten välillä voi olla väkivaltaa, johon puuttuminen saattaa jäädä, koska siihen suhtaudutaan ”normaalina nahisteluna”.

Väkivaltatilanne voi monesti tulla sinulle yllätyksenä, mutta on merkkejä, joista voit ennakoida mahdollista uhkaa. Pelko, epämiellyttävä jännitys tai olo ovat kehosi luonnollisia varoitusmekanismeja.

Lue lisää perheväkivallasta Ensi- ja turvakotienliiton sivuilta.

Ota yhteyttä

p. 09 686 0260
(ma – to klo 9 – 15)

Varaa aika

Lue lisää

Pin It on Pinterest