Sinä saat olla väsynyt, keskeneräinen ja inhimillinen – silti sinä riität.”
Kirje äidille – joka yrität ja olet uupunut
Tämä on sinulle äiti, joka olet lapsesi tuki ja turva.
Sinulle, joka huolehdit, rakastat, taistelet ja kannattelet.
Sinulle, joka toimit iskunvaimentimena maailman ja lapsesi välillä – ja teet parhaasi.
Vaikka et aina ehtisi, vaikka et aina jaksaisi ja et riitä – ainakaan omasta mielestäsi – Turhaudut, suutut ja tunnet olosi epäonnistuneeksi.
Olet yrittänyt olla hyvä vanhempi, ehkä myös hyvä puoliso, saattaen unohtaa itsesi. Ehkä olet jättänyt omat harrastuksesi, ystäväsi ja oman hyvinvointisi taka-alalle.
Hengähdä. Sinäkin tarvitset huolenpitoa.
- Väsyneenä on vaikea auttaa itseään.
- Väsyneenä pienetkin asiat tuntuvat ylivoimaisilta.
- Väsyneenä voi olla vaikea edes tietää, mistä aloittaa tai uskoa, että omalla hyvinvoinnilla on väliä.
Väsyneenä on vaikea tukea omaa hyvinvointia.
Silloin tekee usein mieli vain selviytyä päivästä toiseen.
Unohtaa omat tarpeet. Jättää itsensä viimeiseksi – tai kokonaan pois.
Väsyneenä on vaikea ymmärtää lasta.
Väsyneenä pinna kiristyy, sanat lipsuvat, ja syyllisyys kasvaa.
Väsyneenä unohtuu lempeys – myös itseä kohtaan.
Väsyneenä kaivaudut syvemmälle, vaikka juuri silloin tarvitsisit keveyttä.
Vaikka se tuntuisi vaikealta, voit aloittaa pienestä.
Yhdestä myötätuntoisesta ajatuksesta itseäsi kohtaan ja antamalla yksi hetki itsellesi.
Sinulla on lupa pysähtyä, rauhassa pohtia.
Lupa hengittää.
Lupa olla keskeneräinen.
Lupa antaa anteeksi – itsellesi.
Haluamme muistuttaa:
Sinun hyvinvointisi on tärkeää.
Sinä et ole vain äiti. Olet myös aikuinen, oma persoonasi.
Ihminen, joka tarvitsee lepoa, omia hetkiä ja lempeyttä – myös itseä kohtaan.
Olet varmasti kuullut kuluneen sanonnan:
”Vanhemman täytyy laittaa ensin happinaamari itselleen, vasta sitten lapselle”. Se ei ole itsekkyyttä. Se on rakkautta. Huolehtimalla itsestäsi, huolehdit myös lapsestasi.
Kun elämä tuntuu raskaalta, pysähdy.
Älä käännä selkääsi itsellesi.
Kysy sen sijaan:
- Mitä minä tarvitsen juuri nyt?
- Mitä kehoni ja mieleni yrittävät kertoa?
- Mitä voisin tehdä, jotta olo helpottuisi – edes vähän.
Vain niin voit pysyä toimintakykyisenä ja löydät voimaa huomioida lastasi ja itseäsi. Levänneenä myös toiveikkuus kasvaa, mielesi rauhoittuu, ajatuksesi selkiytyvät ja vaihtoehdot lisääntyvät.
Lapsi ei tarvitse täydellistä äitiä, vaan riittävän hyvän.
Sinä ansaitset myötätuntoa.
Sinä saat olla väsynyt, keskeneräinen ja inhimillinen.
Silti sinä riität. Juuri sellaisena kuin olet.
Sinä olet tärkeä.
Teksti: Eija Kylliäinen
Kuva: Eetu Karppanen