Tina Hägg-Haapanen on työskennellyt yli neljäkymmentä vuotta sairaanhoitajana, josta kaksikymmentä vuotta psykiatrisena erikoissairaanhoitajana.
Eri psykoosisairaudet ja erityisesti skitsofrenian vaikutus potilaaseen ja hänen perhesuhteisiinsa olikin puheenaiheena hänen vierailullaan FinFami Uusimaa ry:n + 65 v. omaisten vertaistukiryhmässä.
Tina tekee väitöskirjatutkimusta, jonka aiheena on omaisten kokemukset vaikeasta psyykkisestä sairaudesta kärsivän rinnalla, koska on tärkeää, että omaisten kokemukset otettaisiin huomioon hoitoprosessissa ja palveluiden kehittämisessä.
Nyt on siis mielenterveysomaisten mahdollista saada äänensä kuuluville tätäkin kautta. Moni omainen onkin todennut, että "Jo on aikakin, että meiltä kysytään ja meitä kuunneltaisiin".
Tinaan voi olla yhteydessä tämän asian tiimoilta s-postitse [email protected]
Suhteet omaisiin ja läheisiin ovat tärkeä osa mielen hyvinvointia ja toipumiseen liittyvää treeniä.
Voiko omaisen antama tuki ja auttaminen joskus olla hyvää tarkoittavaa mutta hallaa tekevää, toipumisen näkökulmasta?
Omaisten kanssa pitäisi tehdä yhteistyötä siten, että sekä omaisilla että itse sairastuneella ja ammattihenkilöillä olisi kaikilla samat tavoitteet (ns. Avoimen dialogin -malli). Ja pitäisi muistaa, että psykoosisairaudet ovat hyvin yksilöllisiä - se, mikä sopii jollekin toiselle, ei välttämättä sovi taas toiselle.
Joskus erityisesti vanhemmat sanovat hyvää tarkoittaen aikuisille lapsilleen, että "ryhdistäydy" tms., ihan kuin "ryhdistäytymällä" sairaudesta voisi toipua. Tai se, että tehdään kaikki sairastuneen henkilön puolesta. Vaikka tarkoitus on hyvä, niin se saattaa vaikuttaa negatiivisesti sairastuneen itsetuntoon ja laskea toimintakykyä.
Skitsofreniassa saattaa tulla toiminnanohjauksen vaikeuksia, mikä näkyy esim. ruuanlaitossa, ettei pysty toimimaan tarkoituksenmukaisesti ja oikeassa järjestyksessä - vaikka olisi pystynyt laittamaan ruokaa ennen sairastumistaan.
Yhdessä tekeminen tukee toipumista monella tapaa; toimintakyky edistyy, saa onnistumisen kokemuksia, tuntee yhteenkuuluvuutta. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus myös käyttää vahvuuksiaan, muistetaan, että ihminen on paljon kaikkea muutakin kuin pelkästään sairastunut.
Mikä on sellainen vääräuskomus, jonka koet, että läheisillä usein on toipumistyöskentelyyn liittyen?
Ei varsinaisesti väärä, mutta ehkä sellainen epätoivo tulee jossain vaiheessa, kun toipuminen on hidasta. Ja tässä vaiheessa onkin hyvä kuulla niitä toipumistarinoita muilta omaisilta tai ammattihenkilöiltäkin (anonyymisti).
Ja lääkehoitoon liittyen, että yleensä omaiset hyväksyvät lääkehoidon, kun näkevät, että siitä on hyötyä -> toimintakyky paranee, harhat ja levottomuus vähenevät, mutta joskus omaiset pelkäävät lääkehoidon sivuvaikutuksia niin paljon, että sairastuneenkin on vaikea sitoutua lääkehoitoon. Lääkeasiat kannattaa siis aina ottaa hoitavan henkilökunnan kanssa puheeksi, jos siinä on joku asia mietityttää. Ja tottakai vakava sairaus tuo mukanaan vakavia huolenaiheita, mutta silloin kun sairastunut on sairaalahoidossa, niin sen ajan saavat myös omaiset levätä - kukaan ei ole "huono omainen" sen takia, että kaipaa, ja tarvitsee lepoa itsekin.
__________________________________________________________________________________________
Julkaistu 19.11.2026, teksti: Tina Hägg-Haapanen