”Tämä oli pahin vaihe elämässäni.”
Kuutio alkoi naksumaan nuoren käsissä tuoden esille ratkaistun vihreän värin.
”Tämä on elämäni tällä hetkellä.”
Elämä on välillä kimurantti kuin Rubikin kuutio, koostuen useasta liikkuvasta elementistä. Värien saaminen paikoilleen ei aina ole kovin yksinkertaista. Ratkaisu vaatii pieniä siirtoja, jotka voivat tulla esiin ohjeita seuraamalla tai sattuman kaupalla. Ratkaisuun ei ole yhtä ainoaa väylää.
Me ihmiset olemme toisillemme useasti ratkaisun avaimia. Arvokkaat kohtaamiset, hymyt ja välittämiset voivat liikuttaa oikean palikan oikeaan kohtaan juuri oikeaan aikaan. Pienillä teoilla voimme saada aikaan suuria, kokonaiset värit voivat loksahdella paikoilleen.
Värien pitäminen kasassa on melkoista hommaa. Punainen valmis sininen sekoittuu, keltainen on lähellä valkoisen ollessa aivan sekaisin. Tätä on elämä. Liikuttelemme palasia niin, että meillä on mahdollisimman hyvä olla. Emmekä kukaan ole valmis. Emme halua olla. Olisi tylsää, maailman ollessa täynnä ratkaistuja Rubikin kuutioita. Ei olisi mitään mitä naksutella.
Itse olen yhtä arvokasta kohtaamista rikkaampi, joka varmasti muistuttaa minua elämästä hyvin pitkään. Tämä mainio kohtaaminen sai minut inspiroitumaan sanojen ääreen ratkaisemaan kahta suurta asiaa – Rubikin kuutiota ja elämää.
Maailma minut hylkäsi
rubiki aivan sekaisin
tietä ulos en löytäisi
Ratkaisin ristin valkoisen
kuutio ylös alaisin
Valo esille tullut ei
astuin askeleen eteenpäin
Neljä paria ratkaisin
särmät ja kulmat kohdilleen
Pimeys hivenen hellitti
syliin hennosti kahlitsi
Kaksi sivua ratkaistu
viel ylin tahko paikalleen
Syli otteensa hellittää
pimeys saa valon varjokseen
Viimeiset palat paikalleen
kauniit värit rubikissa
Valo löytynyt jälleen on
pimeys kauas kaikonnut
Ratkaisu tässä kuution
värikkään hienon elämän.
Välitetään toisistamme!
Jokke Kohtaamosta