Valitse sivu

Aikuiset lapsiomaiset – eli ALO – on avoin vertaistukiryhmä aikuisille, jotka ovat eläneet lapsuutensa psyykkisesti sairastavan vanhemman kanssa. Ryhmässä on mukana yleensä 5 – 10 osallistujaa. Ryhmä kokoontuu kerran kuussa keskiviikkoisin.

Tämän vuoden alusta lähtien ryhmä on kokoontunut FinFami Uusimaa ry:n Tuikku-Kohtaamossa, katutasossa. Erityisesti tunnelmallinen valaistus ja sen luoma kotoisa tunnelma ovat saaneet ryhmän ihastumaan uuteen tilaan.

Viime kerralla ryhmäläisiä puhuttivat muun muassa kysymys ”Minkälaista apua olisin nuorempana kaivannut?” ja oivallus ”Kaikilla on omat tarinansa, mutta niissä on samoja teemoja!” Näitä teemoja olivat mm. luottamattomuus ja pelko, lapsen tuntosarvet kodin ilmapiirin suhteen, sairauden vuoristorata ja kuuluminen johonkin. Monella oli tunne, että lapsuuden muistot ovat ikään kuin ”sumun peitossa”, koska muistoja voi olla vaikea muistaa tai voi olla vaikeuksia hahmottaa aikajanaa tapahtumille.

Aikuiset lapsiomaiset -ryhmään saa tulla jakamaan mielen päällä painavia asioita. Oman vanhemman psyykkinen sairaus vaikuttaa lapseen suuresti. Ryhmässä käsitellään menneitä asioita, mutta jaetaan myös käytännön vinkkejä niille, jotka niitä tarvitsevat. Ryhmässä on luottamuksen ilmapiiri: jakaa saa juuri sen verran mikä hyvältä tuntuu. Olipa kyse lapsuuden kipeistä muistoista tai tämänhetkisen elämän vaikeuksista niin ALO-ryhmä on turvallinen paikka jakaa asioita vertaisten parissa. Hyvä ryhmähenki on tärkeä ja välillä jopa nauramme yhdessä tilanteille, jotka ulkopuolisen korviin saattaa kuulostaa karulta. Kaksi tuntia hurahtaa yllättävän nopeasti ja usein joku tokaiseekin ajan loputtua, että ”Olisi voinut jatkaa vielä toiset kaksi tuntia!”

Ryhmäläisten elämäntilanteet ja suhteet vanhempaan/vanhempiin vaihtelee paljon. Ryhmäläisten ikä vaihtelee nuorista aikuisista eläkeikäisiin. On ryhmäläisiä, jotka hoitavat vanhemman asioita päivittäin, kun taas osa ei ole tekemisissä vanhempiensa kanssa ollenkaan syystä tai toisesta. Olipa tilanne mikä tahansa, jos tuntuu, että vanhemman sairaus on aiheuttanut murheita tai stressiä niin ALO:ssa niistä pääsee puhumaan. Ryhmään saa tulla ilman tarkkaa tietoa diagnoosista: riittää, jos olet huolestunut vanhemmastasi ja tuntuu, että vanhemman käytös on vaikuttanut elämääsi.

”Kun sain tietää ryhmän olemassaolosta olin todella helpottunut. Tuntui uskomattomalta, että on olemassa muitakin ihmisiä, joilla on takana samankaltaisia lapsuuden kokemuksia!”

”Täällä tuntuu, että ei tarvitse sanoa kuin puolikas lause niin muut jo ymmärtävät mistä puhun, ilman, että pitää vääntää rautalangasta. Se tuntuu hyvältä.”

”Ryhmässä saa hyvää perspektiiviä omaan tilanteeseen ja parhaimmassa tapauksessa olo on huojentunut tapaamisen jälkeen. Kotiin saa kävellä kevyemmin askelin!”

Ryhmässä pyritään optimistiseen otteeseen. Vaikka elämäntilanne olisi kuinka kuormittava, haluamme muistaa omat voimavaramme ja rajamme. Toivomme, että ryhmäläiset saisivat toivoa ja jaksamista arkeensa keskusteluiden myötä. Olemme kukin arvokkaita omina itsenämme ja voimme itse aikuisena tehdä omaa elämäämme koskevat valinnat ja elää sellaista elämää kuin haluamme.

Janika Takkula
ALO-ryhmän vertaisohjaaja

Pin It on Pinterest