Kesän korkkasimme kuunari Helenalla. Suomen Purjelaivasäätiö kutsui meidät mukaan päiväpurjehdukselle Helsingin saaristoon, mistä alkoi varsinaisen ryhmätoiminnan kesätauko. Toki tapasimme nuoria myös henkilökohtaisesti pitkin kesää ja pidimme heihin muutenkin yhteyttä. Kuulumisia vaihdettiin kesälläkin säännöllisesti, vaikkakin harvemmin. Alkukesästä kokoontui ensimmäinen vanhempainryhmä. På svenska, naturligtvis.
Juuri ennen juhannusta matkustimme Nuotta-leirille Kokkolan Villa Elban nuorisokeskukseen pienemmän porukan kanssa. Siellä kukin sai kokeilla eri ulkoaktiviteetteja seikkailupedagogisessa hengessä. Voikin todeta, että palasimme väsyneinä, mutta virkistäytyneinä kotikonnuille Helsinkiin. Kaikki mukanaolijat saivat mahdollisuuden turvallisesti kokeilla uusia juttuja toisten kannustamana. Meloimme, maastopyöräilimme, kokeilimme jousiammuntaa, uimme ja saunoimme. Tutustuimme uusiin puoliin itsessämme ja toisissamme uudessa ympäristössä. Huidoimme myös hyttysiä ihastellessamme Kokkolan lähes yötöntä yötä! Voi meitä etelän eläjiä.
Syksy tuo mukanaan kolmipäiväisen perustoiminnan. Ydintehtävämme on sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden harjoittelu ryhmässä, askel askeleelta ulos maailmaan astuen. Jatkamme yhteistyötä eri tahojen kanssa. Ruoanlaiton saloja opimme paitsi omassa keittiössämme, myös Marttojen uuden uutukaisessa opetuskeittiössä Jätkäsaaressa. Myös Nuorten Kriisipiste vierailee luonamme käsitelleen muun muassa yksinäisyyden teemaa. Kulttuuri on keskeisessä roolissa toiminnassamme. Näemme kulttuurin laaja-alaisesti. Taiteiden yöhön osallistumme tekemällä maataideteoksen Lapinlahden Lähteen puistoon ja rantaan. Syksyn mittaan käymme myös elokuvissa ja teatterissa sekä vierailemme museoissa, näyttelyissä ja turuilla & toreilla. Kaikenkarvaiset sadonkorjuujuhlat ja kekrit ovat aivan nurkan takana, kuten myös silakkamarkkinat.
Täältä tullaan elämä!
Lämpöisin terveisin, Jana ja Lotta
“Mutta on yksi asia, jossa on pakko voittaa:
minulla on huone, jossa on ovi.
Ennen luulin, että jos tarpeeksi kauan odottaa,
joku tulisi ja aukaisisi sen minulle.
Nyt tiedän, että minun on aukaistava se itse.
Joka kerta
Ja minun on mentävä siitä myös maailmaan.
Maailmaa ehjänä ei voi tuoda huoneeseen.”
– Jarmo Lehtola