Merkityksellisyys on jotain, mitä jokainen meistä haluaa ja pyrkii vahvistamaan. Mutta mitä merkityksellisyys on ja kuinka siitä voisi saada paremman otteen?
Merkityksellisyydessä voidaan karkeasti jaoteltuna erottaa kaksi ulottuvuutta: sen synnyttävä asia tai tapahtuma ja siitä seuraava kokemus. Parhaassa tapauksessa molemmat ovat elämässämme totta. Avoin ja lämmin kohtaaminen toisen ihmisen kanssa tuottaa tunteen siitä, että välillämme on yhteys ja jotain tärkeää. Metsäpolulla käveleminen ja lintujen laulu herättävät kokemuksen lumoutumisesta. Pienen muita hyödyttävän teon jälkeen huomaa, että maailma on ainakin vähän parempi paikka tämän jälkeen.
Merkityksellisyyden kokemus tuntuu niin hyvältä, joten joskus huomaamattaan jahtaakin ensisijaisesti sitä, eikä sen taustalla olevia todellisia merkityksen lähteitä. Tällainen lipsahdus on yleinen, inhimillinen ja ymmärrettävä. Ei ole aina helppoa tietää, mikä todella on juuri minulle merkityksellistä. Itsetuntemuksen kehittyminen edellyttää aikaa, kärsivällisyyttä ja lämpimiä ihmissuhteita ympärille. Meidän jokaisen olisi hyvä olla ainakin jossain määrin kiinnostuneita siitä, kuka minä todella olen.
Törmäämme jatkuvasti ympäristöstämme peräisin oleviin oletuksiin ja ajatuksiin siitä, minkä kuuluisi tai pitäisi olla meille merkityksellistä. Merkityksellisyyden kokemusta jahdatessa keskitytään usein johonkin joka on yleisesti tärkeää, ihailtua tai hyväksyttyä, mutta johon kuitenkin puuttuu aito omakohtainen suhde. Omaa kokemusta asioista on välttämätöntä oppia arvostamaan, jos itselle merkityksellisistä asioista haluaa saada otteen. Vaatii vahvaa itsearvostusta, rohkeutta ja vilpittömyyttä, että pystyy aidosti elämään oman näköistä elämää. Se tekee meistä myös haavoittuvan, koska silloin toiset alkavat aidosti näkemään, kuka minä todella olen.
Merkityksellisyyden kokemus herää silloin, kun ihminen rohkaistuu ja tunnistaa itselleen aitoja, merkityksellisiä asioita, joiden puolesta elää. Merkityksellisyyttä on lopulta vaikeaa erotella täysin ihmisen identiteetistä: asiat, joista välitämme, kertovat myös kuka olemme. Kyse ei ole vain siitä, mitä ajattelen, vaan mikä minua aidosti motivoi ja saa toimimaan. Monesti saatamme järjen tasolla ajatella monia asioita tärkeänä, mutta ne eivät kuitenkaan synnytä tunnetason motivaatiota. Joskus voi olla, että meidät on opetettu ajattelemaan joidenkin asioiden olevan tärkeitä, vaikka oikeasti emme itse koe niin.
Syntyvän motivaation lisäksi merkityksellisyys myös kannattelee vaikeuksien keskellä. Ihmisen kykyä selviytyä eivät määrittele vain koettujen vaikeuksien määrä, vaan myös se, minkä verran hän voi kokea elämässään kuitenkin olevan merkityksellisyyttä. Merkityksellisyys ei olekaan vastakkainen ilmiö vastoinkäymisille, kuten vaikkapa onnellisuuden kohdalla saattaa olla. Joskus vastoinkäymisten keskellä tai niiden jälkeen herää halu pohtia omia elämänarvoja. Post-traumaattisena kasvuna tunnettu ilmiö tuo selvästi esille, kuinka joskus vaikeidenkin tapahtumien kautta ihmiset löytävät uudenlaisia merkityksen lähteitä: ihmissuhteet syvenevät, selviytymisen kokemus kasvaa ja elämänarvoja tarkastellaan uudelleen.
Vaikka elämä voi olla merkityksellistä vaikeidenkin tunteiden keskellä, niin pitkällä aikavälillä merkityksellisyys vaikuttaa myönteisesti myös ihmisen tunne-elämään. Merkityksellisyyden kokemus on yhteydessä moniin positiivisiin tunteisiin, kuten iloon ja innostukseen. Tunteet eivät välttämättä herää heti, mutta ajan saatossa usein hyvältä tuntuvat tunteet vahvistuvat. Ehkä joskus merkitykselliset asiat herättävät aluksi vain pientä hyvän olon tunnetta tai tyytyväisyyttä. Ainakin hetkeksi omat huolet ja murheet unohtuvat, kun uppoutuu jonkin itsessään tärkeän äärelle. Ajan saatossa tunne voi syventyä suuremmaksi innostukseksi.
Joskus voi olla hyvä muistella itselle tärkeitä kokemuksia tai hetkiä elämän varrelta. Milloin minusta on tuntunut erityisen hyvältä? Mitä tehdessä tunsin olevani oma itseni? Minkälaiset piirteet minussa tuntuivat kaikkein omimmilta? Joskus tärkeitä palasia itsestämme on jäänyt elämänpolun varrelle. Lapsuuden muistoistakin on mahdollista löytää tekemistä tai puolia itsestä, jotka ovat jääneet matkan varrelle.
Oman elämäntarinan hahmottuessa voi myös ymmärtää, mikä on ollut jollekin läheiselle ihmiselle tärkeää ja sisäistynyt meihin, mutta joka ei todellisuudessa olekaan niin keskeistä. Samaan aikaan on hyvä nähdä myös se, kuinka monilla erilaisilla positiivisilla tavoilla ihmiset ovat jättäneet meihin jälkiä. Usein sekin kertoo omalla tavallaan, mikä on meille merkityksellistä. Minkälaisia ihmisiä ihailen? Miksi ihailen juuri häntä? Mikä hänen toiminnassaan on ollut minua puhuttelevaa ja koskettavaa? Tarvitsemme esikuvia, jotta voisimme heissä tunnistaa itsellemme tärkeitä asioita.
Ahdistuksella, huolilla ja murheilla on paljon suurempi kaikupinta silloin, jos ihminen ei hahmota kuka hän on tai mikä on hänelle tärkeää. Silloin tuntuu siltä, kuin olisi eksyksissä omassa elämässään. Tunne oman itsen hahmottumisesta on kuin kotiinpaluu: tuntuu hyvältä saada kosketus itseensä ja siihen ainutlaatuiseen persoonaan, joka jokaiseen meistä on kätketty.
Merkitykselliset asiat kertovat meille paljon siitä, kuka olemme.
Samuel Salovuori
