Tutustumassa hevosiin
Hevoset on ihasteltu ja rapsuteltu; minä tosin pysyttelin kunnioittavan välimatkan päässä kohteesta.
Vaikka säyseähän se oli kuin mikä, ja seisoi kiltisti ihmisten ihmeteltävänä. Aikamoinen hyvän mielen reissu, enkä tietääkseni ole ikinä eläissäni ollut näin lähellä hevosia ja ratsukkoja kuin tänään olin. Tai kyllähän niitä liikkui Hämeenlinnassa, hevostallien läheisyydessä kun elettiin, mutta silloin pelko oli päällimmäisenä ratsukon vaeltaessa likeltä ohitse. Ei siinä uskaltanut läheltä ruveta ihailemaan hevosen ja hänen ratsastajansa vaikuttavaa yhteistyötä.
Tänään Ruskeasuolla käytiin niin talleissa tekemässä tuttavuutta hevosiin, kuin myös kentällä katselemassa ratsastusharjoituksia. Hämmästytti nähdä, miten monen ikäisiä ihmisiä ratsun selässä istui. Vielä hämmästyttävämpää oli kuulla ja nähdä, että Ruskeasuolla iäkkäin ratsastuksen opettaja on aloittanut opetustyön Ruskeasuon tallilla jo joskus 50-luvun alussa. Silloin kun talli rakennettiin. Oliko tämä kunnianarvoisa opettaja alkuperäisen tallin perustaja ja omistaja, sitä en enää muista.
Suomen Ratsastajainliitosta oli tallitoiminnan kehittäjä Minna Peltonen pitämässä kiinnostavan esityksen, jonka aiheena oli Ratsastajainliitto ja tärkeimpänä tietysti hevonen itse. Sekä ihmisen ja hevosen suhde, ja tämän parivaljakon yhteistyö.
Olen periaatteessa aina ollut hurahtanut hevosiin, mutta nyt hurahdin lopullisesti. En ole koskaan kehdannut kertoa ”hevoshulluudestani” kenellekään, koska olen pelännyt hevosia aivan hirveästi. Olen tyytynyt vain kadehtimaan niitä onnellisia, joille hevonen on niin tuttu otus, että uskaltavat mennä sen lähelle ja jotkut hurjimmat jopa kiipeävät sen selkään.
Lämpöiset kiitokset täkäläisen FinFami Uusimaa ry:n uudelle vapaaehtoistyön koordinaattori Tarulle, jolla on hevosista kokemusta niin paljon, että hän hoksasi FinFamin ja Ratsastajainliiton yhteistyön voivan auttaa ja hyödyttää psykiatristen potilaiden omaisiakin.
Ennen FinFamiin tuloaan Taru on työskennellyt vuosia Parasta Lapsille ry:ssä, ja siellä luonut yhteistyötä kyseisen yhdistyksen ja Ratsastajainliiton välille. Lisäksi hänellä on itsellään hevosista kokemuksia sen verran, että arveli mielenterveysomaistenkin voivan innostua asiasta. Olihan meitä innostuneita kokonainen kymmenpäinen joukko, joka lähti kotimatkalle – jos ei aivan hevoshulluna niin vakavasti hurahtaneena kuitenkin.
Teksti: Merja Kovalainen