Toiminnanjohtajamme Leif Berg osallistui hiljattain Pohjoismaiden omaisjärjestöjen yhteistyön webinaaripäivään, jossa käytiin läpi yhteisiä päämääriä omaistyön näkökulmasta, eri maiden hoitotyön eroavaisuuksia sekä tuotiin esiin kehitystä vaativia asioita.
Marraskuun 11. päivänä järjestettiin Pohjoismaiden omaisjärjestöjen yhteistyön webinaaripäivä. Päivän koollekutsujina toimivat Tanskan Skizofreniforeningen ja Ruotsin Schizofrenförbundet ja kutsuttuna olivat Norjan Landsforeningen for Pårörende innen Psykisk Helse ja Mielenterveysomaisten keskusliitto -FinFami ry. Uudenmaan yhdistyksen toiminnanjohtajana osallistuin yhtenä edustajana päivän tapahtumaan. Päivän teemana ja tavoitteena oli keskustella siitä, miten Pohjoismaiden omaisverkosto voisi yhdessä edustaa yhteistä päämäärää ja viedä omaisten ja perheiden asiaa eteenpäin sekä hoito- että kuntoutustyössä. Tavoitteena oli myös päivän aikana vertailla, miten skitsofrenia ja psykoosihoito näyttäytyy tänään meidän maissa.
Eri esityksien ja keskustelujen jälkeen en voinut kuin todeta, että hyvin samankaltaiselta kuulostaa asiat olevan kaikkien Pohjoismaiden kesken. Olemme luoneet kaikissa maissa, hoito- ja kuntoutuspuolella, oikein hyviä tuloksellisia malleja siitä, miten toteuttaa hyvää hoitoa ja kuntoutusta, miten tukea perheitä ja omaisia, miten huomioida sekä kuntoutujaa kuin myös omaisia kuntoutujan toipumisvaiheessa. Näistä eri hoito-, kuntoutus- ja perhetyömalleista voisi tehdä pitkänkin listan.
Samoin kaikissa maissa on luotu eri maiden terveys- ja hyvinvointilaitoksissa todella hyviä hoitosuosituksia siitä, miten kannattaisi edistää hoitoa, kuntoutusta ja perhe/omaistyötä saadakseen hyviä tuloksia aikaiseksi. Mutta aivan sama ongelma kaikissa maissa näyttää olevan se, että malleja ja suosituksia noudatetaan hoitopuolella hieman siten, miten nähdään sopivaksi ja miten hoitojärjestelmä haluaa niiden toteuttavan. Eli, meillä on valtavasti tietoa ja osaamista, mutta hoitojärjestelmä ei ota niitä aina käyttöönsä tai ei halua/pysty niihin panostaa.
Toisaalta keskusteltiin myös siitä, pitäisikö meidän miettiä että, onko olemassa tiettyjä malleja ja suosituksia mitä pitäisi noudattaa. Vai pitäisikö meidän ottaa huomioon, että kaikki tukea ja hoitoa tarvitsevat ovat yksilöitä/perheitä, ja tämän takia kaikki tarvitsevat enemmän räätälöityä tukea saadakseen apua oman elämän tilanteeseensa. Lyhykäisesti lainaten erään viisaan kokemusasiantuntijan ajatuksia siitä, mitä hoidon ja tuen pitäisi olla: ”connecting, not correcting” eli ”kytkeä/saattaa yhteen, eikä pelkästään korjata”
Sama pätee tutkimuksiin, ja tarkoitan hyviä tutkimuksia. Niitä tehdään paljon, mikä toki on hyvä, mutta oikeastaan näitä samankaltaisia tutkimuksia alkaa olla jo rutkasti. Silti panostetaan jälleen tutkimuksiin (ns. päivitetään) vaikkakin meillä on jo käsikirjoitukset valmiina tehtynä siitä, miltä hyvä hoito ja kuntoutustyö näyttäisi; mitkä asiat tuottavat huolta perheissä, kun perheenjäsen sairastuu; mitä perhetyön pitäisi olla saadakseen niitä hyviä tuloksia aikaiseksi.
Nämä asiat todettiin olevan meidän kaikkien maiden suurin haaste. Miten viedä ja kannustaa hyvien mallien ja suosituksien ottamista käyttöön hoitotyössä. Miten yhdessä voisimme luoda ohjelman, että saisimme asiat etenemään omissa maissamme ja tuottaa hyviä ja järkeviä ratkaisuja yhteistyössä terveys- ja sosiaalialan kanssa. Todettiin, miten tärkeätä on tehdä yhteistyötä myös yli rajojen. Näistä mietteistä jatkamme työtämme.
Lisätiedot ja yhteydenotot
