Kun sairaanhoitajaopiskelijan on aika valita harjoittelupaikka, monen katse suuntautuu sairaaloiden osastoille tai poliklinikoille. Itse päädyin valitsemaan toisenlaisen polun: harjoittelun FinFami Uusimaa ry:ssä. Nyt harjoittelun loppusuoralla voin todeta, että valinta oli minulle oikea.
Kohtaamista ilman kiirettä
Diakissa meille opetetaan, että toinen ihminen tulisi kohdata ihmisenä – ei vain oireidensa kautta. FinFamilla tämä oppi muuttui teoriasta käytännöksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Täällä sairaanhoitajan rooli korostuu kuuntelijana ja rinnalla kulkijana.
Omaistyössä keskiössä ei ole lääkehoito tai tekniset suoritukset, vaan ammatillinen keskustelu ja psyykkinen tuki. Miten suuri merkitys onkaan sillä, että joku kysyy myös omaiselta: ”Mitä sinulle kuuluu tänään?” Kysymys, joka saattaa jäädä terveydenhuollon arjessa potilaan hoidon varjoon.
Mitä harjoittelu on opettanut?
Harjoitteluni aikana olen päässyt osallistumaan monipuolisesti yhdistyksen toimintaan: omaisneuvontoihin, vertaistukiryhmiin ja koulutuksiin.
Tärkeimpiä oppejani on ollut omaisen roolin ymmärtäminen. Sairaus koskettaa aina koko perhettä. Kun yksi sairastuu, koko lähipiirin maailma muuttuu. FinFamilla olen huomannut, miten tärkeää on tukea omaisten jaksamista, jotta he eivät itse uuvu.
Terveiset muille opiskelijoille
Suosittelen lämpimästi järjestöharjoittelua muillekin sairaanhoitajaopiskelijoille. Harjoittelu kehittää vuorovaikutustaitoja ja ymmärrystä mielenterveystyön moninaisuudesta. FinFami Uusimaa tarjoaa turvallisen ja lämminhenkisen oppimisympäristön, jossa opiskelijan omiin oivalluksiin ja ammatilliseen kasvuun luotetaan.
Kiitos FinFami Uusimaan tiimille ja kaikille kohtaamilleni omaisille tästä opettavaisesta matkasta!
________________________________________________________________________________________________________________________________
Julkaistu 27.5.2026
Teksti: Taru Nuikka, Sairaanhoitajaopiskelija, Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Kuva: Sergio Ocampo