Olin vapaaehtoisena auttamassa ISPS:n konferenssissa Aalto-yliopistolla Espoossa. ISPS-järjestön nimi kokonaisuudessaan on ”The International Society for Psychological and Social Approaches to Psychosis” ja se järjestönä pohjautuu psykoosioireita sairastavien auttamiseen. Alan suurimmat ammattilaiset maailmanlaajuisesti kerääntyivät keskustelemaan ja esittelemään Aalto-yliopistolle tietämystään aiheesta 5. kesäkuuta ja 8. kesäkuuta väliselle ajalle.
Tervetulijaisluennon jälkeen heti ensimmäiseksi esitettiin luento, joka olisi erittäin tärkeä kuunneltava ei vain jokaiselle mielenterveystyön ammattilaiselle, vaan ihan jokaiselle ihmiselle maailmassa. Luennoitsija Claire Bien Yhdysvalloista tuli luennoimaan äänien kuulemisesta päässä. Mitä osallistujat eivät välttämättä osanneet heti odottaa, että luennoitsija tulisi kertomaan asiaa omasta perspektiivistään.
Bienin tarinaa ei mitenkään saa tiivistettyä tällaiseen blogipostaukseen, joten tarkempaan kuvailuun hänen elämäntarinastaan kannattaa perehtyä hänen kirjallisuuteensa. Tiivistettynä kuitenkin hän oli pakolainen Kiinasta Yhdysvaltoihin ja kasvoi erittäin vaikeissa oloissa. Läpi kasvuikänsä hän koki valtavan määrän rasismia ja muuta kaltoinkohtelua. Hän opiskeli itsensä psykoterapeutiksi ja työskenteli alueella, jossa ihmisillä oli yleisesti erittäin rankkaa. Koska hän vielä ihmisenä oli erittäin empaattinen ja tunsi asiakkaittensa tuskan erittäin vahvasti, lopulta hänen ahdistuksensa kasvoi sietämättömäksi. Ahdistuksen ohella Bien alkoi kuulemaan ääniä päässään. Bien kokemuksensa jälkeen alkoi kehittämään ”Hearing Voices Movement”-järjestöä, missä hän haluaa, että ääniä päässään kuulevat pääsevät jakamaan kokemuksiaan.
Bienin tarina opettaa sen, että mielenterveydelliset ongelmat voivat syntyä kenelle tahansa, milloin tahansa. Joskus omat henkilökohtaiset kokemukset yhdistettynä ympäristöön ja omiin luonteenpiirteisiin voi aiheuttaa yhdistelmänä tämänkaltaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Tällaisen konferenssin aloitusluennoksi se oli varmasti erittäin silmiä avaava kaikille. Ei ole mielenterveyspotilaita ja auttajia – on vain ihmisiä ja ihmisiä. Kuka tahansa kyseisessä huoneessa, tietyssä tilanteessa voisi päätyä samaan tilanteeseen.
Myös tällä tavoin rikotaan mielenterveydellisien ongelmien stigmaa. Ne voivat tapahtua kenelle tahansa, milloin tahansa. On tärkeää ymmärtää, että ihmiset, jotka sairastavat mielenterveydellisesti ovat siinä ihmisiä missä muutkin ja kuka tahansa jollain hetkellä terve saattaa toisella hetkellä sairastaa. Mielenterveystyössä olisikin joskus hyvä ajatella, että millaista apua sinä haluaisit, jos sinulla tulisi mielenterveydellisiä ongelmia. Tällaista miettimistä olisi hyödyllistä tehdä ihan jokaisen ihmisen yhteiskunnassamme.
Teksti: Mikael Viljanen