Sisarusryhmässä ei ole ennalta määriteltyjä aiheita, vaan keskustelu sujuu luontevasti osallistujien mielenkiinnon mukaan. Luottamuksellisessa ilmapiirissä on turvallista jakaa kaikki sisaruussuhteeseen liittyvät asiat, jotka mieltä painaa. Ryhmässä ei tuomita kenenkään ajatuksia tai tekoja vaan kannustetaan tekemään omia valintoja vapaasti. Ryhmässä pyritään näkemään elämän positiivisia puolia: joskus nauramme yhdessä tilanteille, jotka ovat toivottomia. Huumori auttaa käsittelemään vaikeitakin asioita. Pyrimme pitämään jokaisen ihmisen voimavarat ja rajat keskustelussa mukana. Tavoitteena olisi, että ryhmästä saisi voimaa jaksaa omaa arkea, eikä elämä kuluisi sisaruksen asioita murehtien!
Vuoden ensimmäisessä sisarusryhmän tapaamisessa puheenaiheiksi nousi puhumattomuus, häpeä, riittämättömyyden tunne sisarta kohtaan ja sen seurauksena syyllisyyden tunne. Keskustelimme myös rajoista: Missä menee omaisen rajat? Kuinka pitkälle saakka ollaan valmiita auttamaan sairastunutta sisarusta? Miten omia rajoja voi ja uskaltaa vetää? Perhedynamiikan muutokset ja vanhempien suhtautuminen sairastumiseen olivat myös aiheita, jotka herättivät keskustelua.
Sisaruksen sairastuminen on koko perheeseen vaikuttava asia. Joskus oma rooli muuttuu täysin, mikä voi olla hämmentävää. Myös suhde vanhempiin saattaa muuttua, kun perheessä fokus siirtyy sairastuneeseen henkilöön. Sisarusryhmässä voi olla helpottavaa kuulla muiden kokemuksia ja jakaa käytännön vinkkejä siitä, miten itse jaksaisi arjessa paremmin. Ryhmäläisten sisaruksilla on monenlaisia diagnooseja, mutta eri tarinoissa toistuu samat teemat. Kun yksi kertoo omia ajatuksiaan, muut usein samaistuvat helposti mikä näkyy tasaisena pään nyökyttelynä.
”Mikä helpotus olikaan kuulla muiden kokemuksia siitä, miten sisaren sairastuminen on vaikuttanut koko perheen dynamiikkaan!”
Janika Takkula
Sisarusryhmän vertaisohjaaja