Space! Tilaa nuorten ehkäisevään mielenterveystyöhön -projektin viimeiset kuukaudet ovat käsillä. Kokoamme monia palasia yhteen. Työmme on sisältänyt Omakuva N.Y.T. -nimisen taideperustaisen kasvuryhmämallin pilotointia nuorten ryhmissä moniammatillisen yhteistyön kautta. Nyt on aika kuulla nuoria ja yhteistyökumppaneita, ja siksi olemme kiertäneet lähiaikoina paljon tapaamisissa Turussa, Joensuussa, Hämeenlinnassa ja eri organisaatioissa Uudellamaalla. Tapaamiset alkavat aina samalla kaavalla, muistelulla: mistäs kaikki alkoikaan? Mitä sitten tapahtui? Miten pilottitoiminta päättyi, ja mitä siitä opittiin?

Näiden tuiki tärkeiden dialogien lisäksi koulutamme uusia Omakuva N.Y.T. -osaajia. Kolmepäiväisiä koulutuksia on ollut tänä vuonna kaksi, ja kolmas toteutuu Joensuussa loppuvuonna. Kysyntä koulutuksille on ollut kovaa: sote-rakenteista löytyy jo hyvin paljon ihmisiä, jotka ymmärtävät taiteen merkityksen ihmisen henkilökohtaiselle kasvulle, pystyvyyden tunteelle ja sosiaalisille taidoille. He tarvitsevat jotakin mistä aloittaa taiteen soveltaminen omaan työhönsä, ja tähän Omakuva N.Y.T. ohjausmalli vastaa hyvin. Koulutuksista on jäänyt nöyrä ja kiitollinen olo. Keskustelu on ollut rikasta ja tapaamamme ihmiset todella motivoituneita tekemään tästä maailmasta parempi paikka kaikille.

Koulutusten ja verkostopalaverien lisäksi laadimme niin sanottua rautalankamallia Omakuva N.Y.T. -ohjausmallista sekä ryhmänohjaajille että organisaatioille, jotka harkitsevat mallin käyttöönottoa. Palvelu julkaistaan projektin päätösseminaarissa 29.11.2018. Tämä on mieluista työtä, mutta asiaa tuntuu välillä olevan niin paljon, että happi loppuu! Tieto, mitä on syventänyt teorian ja käytännön kokeiluiden kautta, tuntuu jotenkin rannattomalta, koska se on tullessaan paljastanut niin paljon tiedon puutetta. Tuttu ilmiö varmasti monille! Vaatii suurta mielenmalttia pystyä rajaamaan olennaiset asiat esiin ja uskomaan siihen, että joku tarttuu tähän vielä ja jatkaa kartoittamista eteenpäin vaikkapa sote-valinnanvapauteen liittyvien palveluiden tulokulmasta!

Tunnistamme hyvin tarpeen, johon nuorille kehitetyt työmuodot koittavat vastata. Oppilaitosten henkilökunnan kertomukset ovat ravistelevia. Nuoret voivat pahoin ja aikaa tuen antamiselle ei ole resursoitu riittävästi. Tämä johtaa liian usein putoamiseen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Nämä ovat rakenteita, joihin projektityö yksin ei voi muuta kuin ottaa kantaa. Meidänkin tekemä työ on ollut hyvää, mutta jatkuvuus epävarmaa, koska rahat eivät riitä.

Mutta on niitä toisenlaisiakin juttuja kerrottavana. Space! -projektin kautta on toteutunut kaikkiaan yhdeksän ryhmää, jotka kokoontuivat kymmenen kertaa. Aika paljon nuoria ja heidän tekemäänsä taidetta. Reilu enemmistö heistä kokee palautteiden perusteella saaneensa ryhmästä tukea elämäntilanteeseensa. Muistelen ”omaa” ryhmääni Stadin ammattiopistossa usein lämmöllä: ryhmämalliin kuuluva loppunäyttely oli jälleen kerran todella liikuttava kokemus. Yksi nuorista näytti siltä, ettei olisi tehnyt mitään näyttelynsä eteen. Hänen ympärillään oli pelkkiä tyhjiä luokkahuoneen pöytiä, ja nopea tulkinta toki oli, että ”ei sitten kiinnostanut”. Mutta kuinka ollakaan: nuori oli rakentanut koko näyttelynsä, kuvia, runotekstejä ja installaatiopalasia omasta laukusta, pöytäpintojen alapuolelle. Ja se maailma oli rikas ja ihmeellinen. Piti vain nähdä hieman vaivaa päästäkseen todella näkemään sinne.

Oikein hyvää ja luovaa syksyä kaikille!

Sanni Sihvola, Space! -projektikoordinaattori

Pin It on Pinterest