Starttiaskeleen ryhmätoiminnassa on ollut jo kevättä rinnassa, vaan takatalvi yllätti jälleen… Alkuvuoden teemana meillä on ollut tutkailla niitä kohtia elämässä, joihin itse kullakin on vaikutusvaltaa. Olemme miettineet kuinka suhtautua stressiin ja muihin kuormittaviin tekijöihin. Olenko omaksunut varovaisen suhtautumistavan elämään? Onko todella niin, että pessimisti ei pety? Mitä optimistisempi ote elämään toisi? Monia kysymyksiä, joihin emme ole löytäneet yksiselitteisiä vastauksia.
Aivan yhtä moniselitteisiä ovat sääilmiöt. Niitä voi ennustaa, havainnoida ja mitata, mutta kulloinenkin sää näyttää elävän omaa elämäänsä. Sitä ei voi hallita. Aivan samoin on elämämme ulkopuolisten tekijöiden kanssa. Niitä emme voi hallita kuin tiettyyn pisteeseen asti. Tuuli puhaltaa mistä puhaltaa… Voisiko tämän suunnan hyväksyä?
Jottemme joutuisi pelkästään mielen sisäisen pohdinnan syövereihin toimimme yhdessä. Keskitymme niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa ja opettelemme keinoja suhtautua tyynesti elämän keinuun. Kestävä kehitys lähtee pienistä arjen askelista. Muutos mahdollistuu, kun tuntee tekevänsä jotakin mielekästä muiden kanssa. Starttiaskeleen toiminnan viisi vahvaa peruspalikkaa ovat: vuorovaikutus, voimavarakeskeisyys, välittäminen, vertaistuki ja vanhemmat. Perusryhmätoiminnan lisäksi olemme aktivoituneet erityisesti kulttuurin saralla. Vuoden alkuun on sisältynyt pari osallistavaa teatteriesitystä, jotka ovat herättäneet paljon keskustelua hyvinvoinnista ja vaikutusmahdollisuuksista kunkin omaan elämään. Toinen esityksistä välitti kehopositiivisuuden ilosanomaa. Seuraava esitys haastoi nuoret osallistujamme pohtimaan keinoja auttaa nuorta kanssakulkijaa, joka hukkaa elämänsä punaisen langan ja eristäytyy kotiinsa.
Teemme säännöllisesti elokuvaretkiä Vuotaloon sekä Hanasaaren kulttuurikeskukseen ja viikoittain kokoontuu nuorisoteatteriryhmämme. Olemme myös aloittaneet valokuvaprojektin, jossa osallistujamme havainnoivat ja kuvaavat lähiympäristöään ja läheisiään.
Ensimmäinen ruotsinkielinen vanheimpainryhmä jatkaa tapaamisiaan tarjoten tietoa, tukea ja toimintaa. Me työntekijät olemme myös käyneet esittäytymässä kuntien omaistyön neuvottelukuntien kokouksissa ja luomme tälläkin tavoin verkostoja uusiin toimijoihin. Kevättä on rinnassa takatalvesta huolimatta!
– Kerro minulle lumesta, sanoi Muumipeikko istuutuen isän kauhtuneeseen puutarhatuoliin. Minä en käsitä sitä.
– En minäkään, sanoi Tuu-tikki. Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla hyvin pehmeätä ja se voi olla kovaa kuin kivi.
Mikään ei ole varmaa.
– Tove Jansson, Taikatalvi, 1957