Kello on 13:26 kun astun Tuikku-Kohtaamon ovesta sisään. Taustalla radiosta soi vaimeasti Haloo Helsinki!, ilmassa tuoksuu vastakeitetty kahvi ja tunnelma on kaiken kaikkiaan seesteinen. Edessä aukeavani tila suorastaan kutsuu minut peremmälle. Astun sisälle, ja palveluohjaaja Mella kertaa minulle vielä tämän päiväisen Tiistaikahvion kulun: ikinä ei voi tietää kuinka moni tulee paikalle, mutta Tiistaikahvio järjestetään silti aina. Tänään Tiistaikahviossa vierailee lisäksi Leena Rantasalo, joka on tulossa kertomaan Niemikotisäätiön Valtti-valmennuksesta. Varttia vaille kello 14 ensimmäiset kävijät saapuvat Tuikkuun ja Tiistaikahvio on valmis alkamaan.

Olen sosionomiopiskelijana 10 viikon mittaisessa harjoittelussa FinFami Uusimaa ry:ssä, ja 20.3 pääsin tutustumaan Tiistaikahvioon sekä kirjoittamaan siitä opiskelijan silmin. Koulutukseni aikana meille on puhuttu paljon matalankynnyksen toiminnasta ja sitä saatetaan ideoidakin erilaisten kurssien ja projektien kautta, joten opiskelijan näkökulmasta minulla oli suuret odotukset Tiistaikahviota kohtaan. Tiistaikahvio ylitti kuitenkin heittämällä tämän riman, sillä matalan kynnyksen periaatetta on noudatettu aina sijainnista ja tilan sisustuksesta lähtien: Tiistaikahvion sijainti on ihanteellinen julkisia kulkuneuvoja ajatellen, ja Tuikun avoin tila luo heti kodinomaisen tunnelman astuessasi sisään. Tämän avoimen ja kutsuvan tunnelman lisäksi Tiistaikahviossa noudatetaan matalan kynnyksen periaatetta myös kohdatessa: ei tuomita, keskustellaan suurella luottamuksella ja ollaan aidosti vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.

Tämän kertainen Tiistaikahvio sujui rennoissa tunnelmissa kävijöiden rupatellessa niin päivän tapahtumiaan, yleisiä kuulumisia kuin keskustellessa ajankohtaisistakin asioista. Myöhemmin Leena Rantasalo Niemikotisäätiöltä kertoi Valtti-valmennuksesta, joka näytti lukuisten kysymysten valossa kiinnostaneen paikalle tulleita. Tämän jälkeen jatkettiin vielä rupattelua, jonka jälkeen Tiistaikahvio sulki ovensa. Vaikka olin harjoittelijan roolissa paikalla, sain kuulla pysäyttäviä tarinoita ihmisten arjesta. Tämä viestii selvästi siitä, että Tiistaikahviossa käyvät kokevat paikan luottamukselliseksi & välittäväksi: matalan kynnyksen ja avoimen tunnelman vuoksi kävijöiden ei tarvinnut miettiä olenko työntekijä vai harjoittelija – he luottivat Tiistaikahvioon itsessään.

Opiskelijana minulla jyskyttää nyt takaraivossa kysymys; miksi näin hyvin organisoitua, aidosti kohtaavaa ja voimaannuttavaa toimintaa ei ole enempää? Jokaisella kuuluisi olla Tiistaikahvion kaltainen mahdollisuus tulla kohdatuksi ja aidosti välitetyksi, oli sitten kyse kuntoutujasta tai omaisesta. Jo ensimmäisten harjoitteluviikkojeni aikana saamani käsitys FinFami Uusimaa ry:n korvaamattomasta työstä sai Tiistaikahvion myötä vain vahvistusta. Muistetaan pitää toisistamme huolta!

Mellan lisäksi 20.3 järjestetyssä Tiistaikahviossa paikalla olivat Kata ja Jani, Niemikotisäätiöltä Leena Rantasalo, Laurean fysioterapeuttiopiskelija Maria, kuntoutujia sekä omaisia.

Teksti: Opiskelija-Olli

Lue lisää Tiistaikahviosta ja muista matalan kynnyksen palveluista yhdistyksen Tuikku-toiminnan sivulta.

Pin It on Pinterest