Tämän kertainen Tiistaikahvio sujui rennoissa tunnelmissa kävijöiden rupatellessa niin päivän tapahtumiaan, yleisiä kuulumisia kuin keskustellessa ajankohtaisistakin asioista. Myöhemmin Leena Rantasalo Niemikotisäätiöltä kertoi Valtti-valmennuksesta, joka näytti lukuisten kysymysten valossa kiinnostaneen paikalle tulleita. Tämän jälkeen jatkettiin vielä rupattelua, jonka jälkeen Tiistaikahvio sulki ovensa. Vaikka olin harjoittelijan roolissa paikalla, sain kuulla pysäyttäviä tarinoita ihmisten arjesta. Tämä viestii selvästi siitä, että Tiistaikahviossa käyvät kokevat paikan luottamukselliseksi & välittäväksi: matalan kynnyksen ja avoimen tunnelman vuoksi kävijöiden ei tarvinnut miettiä olenko työntekijä vai harjoittelija – he luottivat Tiistaikahvioon itsessään.
Opiskelijana minulla jyskyttää nyt takaraivossa kysymys; miksi näin hyvin organisoitua, aidosti kohtaavaa ja voimaannuttavaa toimintaa ei ole enempää? Jokaisella kuuluisi olla Tiistaikahvion kaltainen mahdollisuus tulla kohdatuksi ja aidosti välitetyksi, oli sitten kyse kuntoutujasta tai omaisesta. Jo ensimmäisten harjoitteluviikkojeni aikana saamani käsitys FinFami Uusimaa ry:n korvaamattomasta työstä sai Tiistaikahvion myötä vain vahvistusta. Muistetaan pitää toisistamme huolta!
Mellan lisäksi 20.3 järjestetyssä Tiistaikahviossa paikalla olivat Kata ja Jani, Niemikotisäätiöltä Leena Rantasalo, Laurean fysioterapeuttiopiskelija Maria, kuntoutujia sekä omaisia.
Teksti: Opiskelija-Olli