Mitä on tapahtunut ja miltä se on tuntunut?

Kun kuulin mieheni joutumisesta psykiatriseen sairaalaan olin vanhempieni luona pohjoisessa lastemme kanssa. En aluksi ymmärtänyt ollenkaan mitä Mikon esimies minulle yritti kertoa. Olin hyvin järkyttynyt tilanteesta, vaikka en voi sanoa tiedon tulleen täysin yllätyksenä. Juuri ennen sairaalaan joutumistaan mieheni soitti minulle keskellä yötä ja halusi keskustella tulevista lomasuunnitelmista. Puhelun ajankohta sekä mieheni suunnitelmat kuulostivat aivan hulluille. En kuitenkaan uskonut tilanteen vakavuutta.

Kotiin päästyäni sain Mikon veljeltä lastenhoitoapua ja lähdin katsomaan miestäni sairaalaan. En päässyt heti katsomaan häntä, sillä hän oli niin huonossa kunnossa. Muistan lääkärin kertoneen minulle jotain Mikon tilanteesta, mutta mikään tieto ei mennyt päähäni. Vähitellen ymmärsin Mikon olleen sairaalaan joutuessaan maniassa ja hänen omituinen käytöksensä selittyi, kun otin selvää kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Mikon päästyä sairaalasta kotiin muistan olleeni aivan loppu. Arjen pyörittäminen jäi täysin minun vastuulleni ja uuvuin tilanteeseen myös itse. Koin olevani yksin, vaikka perhe oli tukenani. Arjen pyörittäminen ilman toista oli uutta ja uuvuttavaa. En tilannut tätä, vaan se tuli elämääni. Kriisistä tuli osa meidän perheen arkea, jonka kanssa opettelimme elämään.

Miten työstetty?

Aluksi olin todella tiedonjanoinen. Heti kun pahin shokki meni ohi, aloin hakemaan paljon tietoa sairaudesta. Halusin ymmärtää mitä Mikolle tapahtui. Hoidin samaan aikaan perheen ja Mikon asioita ja se uuvutti itseni. Ymmärsin, että myös minä tarvitsen apua tilanteeseen. Pelkäsin kokoajan, että Mikon mania uusiutuu. Hakeuduin lääkäriin ja sain keskusteluapua työterveyspsykologilta. Minua neuvottiin ottamaan yhteyttä FinFami Uusimaahan. Vertaistuki on vuosien varrella ollut suuri apu. Mikon perhe on lisäksi ollut suuri apu lastenhoidon ja muun tuen kanssa. Olemme oppineet myös Mikon kanssa kommunikoimaan aivan eri tavalla, kuin aiemmin. Tämä on auttanut meitä molempia toipumaan tilanteesta. Olen voinut puhua Mikon perheen ja omien ystävieni kanssa tilanteestamme, ja se on auttanut paljon.

Mistä toivoa nyt?

Yritän kääntää elämän raskaat kokemukset hyödykseni. Rakkaus on auttanut jaksamaan, samoin mieheni oma motivaatio parantumista kohtaan on auttanut näkemään toivoa. Hyvät hetket ovat auttaneet jaksamaan vaikeimpien aikojen yli. Mikon hoitavan lääkärin mukaan hänellä on hyvä ennuste ja se on auttanut meitä molempia pääsemään arkeen kiinni. Pidän itsestäni huolta. Jos minä en jaksa hyvin, niin en voi auttaa ketään muutakaan. On oltava itselleen armollinen, ei auta murehtia tulevaisuutta ennakkoon, vaikka aina ei voi tietää miten sairaus etenee. Ilman puolison sairastumista olisin paljon naiivimpi, enkä osaisi arvostaa niitä asioita, joita minulla nyt on.