Koko perheen elämä mullistuu, kun vanhempi sairastuu psyykkisesti. Vanhemman psyykkinen sairaus herättää usein vanhemmassa kysymyksiä, miten huomioida lapset ja miten lasten hyvää arkea pitäisi tukea. Vanhemmat pohtivat myös ovatko lapset huomanneet sairauden, kerrotaanko lapselle ja mitkä ovat ne oikeat sanat lapselle kertoa vanhemman sairaudesta.

Koko perheen elämä mullistuu, kun vanhempi sairastuu psyykkisesti. Odottamaton elämänmuutos laittaa perheen suunnitelmat sekaisin ja aiheuttaa perheessä monenlaista huolta eikä vanhemmuus ehkä suju niin kuin ennen. Lapsi aistii, että kotona on meneillään jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Vanhemman psyykkinen sairaus herättää usein vanhemmassa kysymyksiä, miten huomioida lapset ja miten lasten hyvää arkea pitäisi tukea. Vanhemmat pohtivat myös ovatko lapset huomanneet sairauden, kerrotaanko lapselle ja mitkä ovat ne oikeat sanat lapselle kertoa vanhemman sairaudesta.

Ihmismieli toimii herkästi niin, että jos jää yksin suremaan ja murehtimaan, huolet suurenevat. Puhumattomuus kasvattaa välimatkaa vanhempien ja lasten välille, jolloin lapset jättävät tukeutumatta vanhempiinsa ja jättää lapset yksin arvailemaan mikä vanhemmalla on. Silloin lapset tekevät omia tulkintojaan, rakentaen itse selityksen asioille, esim. omasta syyllisyydestään vanhemman itkuisuudesta tai vanhemman harhojen todellisuudesta. Mitä nuorempi lapsi on sitä herkemmin hän saattaa alkaa kuvittelemaan tällaista.

Ei ole yhtä oikeaa vastausta, miten ja milloin kertoa lapselle sairaudesta, vaan jokainen vanhempi tekee sen omalla tavallansa. Vanhempi päättää itse, missä vaiheessa hän kertoo lapselle sairaudesta. Sairautta ei voi salata, sillä lapsi huomaa muuttuneen vanhempansa ja ilmapiirin joka tapauksessa. Lapsen ei tarvitse saada kaikkea mahdollista tietoa sairaudesta, vaan ensisijaisesti selityksen omille kokemuksilleen. Lapselle kannattaa kertoa sairaudesta rehellisesti lapsen iän ja kehitystason huomioon ottaen. On tärkeää kuunnella lapsen ajatuksia ja kokemaa sekä puhua mitä hänen vanhemmalleen tapahtuu ja ottaa vastaa lapsen tunteita.  On mahdollista, että lapsi ei koe tarpeelliseksi puhua sairaudesta. Keskustelumahdollisuus kannattaa kuitenkin pitää avoimena ja kannustaa kysymään myöhemmin lisää. Kun vanhempi puhuu sairaudesta, hän viestittää lapselle, että myös näistä asioista voimme keskustella. Se on yksi asia muiden joukossa ja puhuminen on hyvä asia. Jos ei nyt puhuta, niin asiaan voidaan palata myöhemmin. Eikä aina kuitenkaan tarvitse keskustella juurta jaksain ja syvällisesti. Lapsi kaipaa ennen muuta turvaa ja huomiota.

Lapsi pitää vakuuttaa siitä, ettei vanhemman sairastuminen ole hänen vikansa ja ettei hän voi vaikuttaa vanhempansa sairauteen millään tavalla. Lapselle voidaan kertoa mikä muuttuu perheessä ja miten se vaikuttaa hänen elämäänsä. Lapsen huolta kevennetään kertomalla, että vanhempi saa sairauteensa apua, kuten lääkehoitoa ja lapsista pidetään huolta sairaudenkin aikana. Lapselle annetaan toivoa ja rakennetaan tulevaisuutta. Keskustelun sävyn tulee olla empaattinen ja myönteinen. On huolehdittava, että lapsi tai nuori saa riittävästi tukea eikä häntä jätetä yksin asian keskelle. Ympärille voidaan kerätä tueksi muita aikuisia, jotka ovat lapselle läheisiä. Lisäksi sairaudesta on hyvä kertoa niille aikuisille, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä, esimerkiksi hoitopaikka tai koulun opettaja. Huomioiden myös, että sairaus on henkilökohtainen asia, jonka vuoksi perheessä kannattaa yhdessä keskustella kenelle asiasta puhutaan. Joskus vanhempi ei halua, että sairaudesta puhutaan kenellekään. Lapselle kuitenkin saattaa olla välttämätön henkireikä puhua ystävälleen, opettajalleen tai sukulaiselleen perheen asioista. Tähän vanhempien kannattaa suhtautua ymmärtäväisesti.  

Jos vanhemmat kokevat keinottomuutta, miten puhua lasten kanssa sairaudesta, niin on tahoja, jotka voivat antaa tukea asian puheeksi ottamisessa, kuten sairastuneen hoitokontakti, sosiaalitoimen perhepalvelut tai FinFamin alueyhdistykset. Vanhemman oireilusta kertominen auttaa lasta ymmärtämään vanhemman käyttäytymistä ja edesauttaa lasten omaa selviytymistä.

Tässä oppaassa kerrotaan käytännönläheisesti, kuinka keskustella lapsen kanssa mielen sairaudesta.

Lisätiedot ja yhteydenotot

Eija Kylliäinen
Eija Kylliäinen

Omais- ja perhetyöntekijä / Lapsiperhetyö

p. 045 7881 8830
[email protected]

Pin It on Pinterest