Mielen joustavuutta, toivoa tulevaisuudessa!

Oivallusillat oli jaettu neljän eri pääteeman alle, joiden puitteissa keskustelimme.

Ensimmäinen ilta: Miten järki ja tunne kohtaavat?

Tunnelmia kuvasivat osallistujien ajatukset; odottava, helpottunut, mietteliäs, uudelleen rakentuva ja väsynytkin. Aloitimme pohdinnan siitä, miten ajattelemme ja tunnemme. Mietimme, kuinka tunteet ja järki näkyvät käyttäytymisessämme ja tavoissamme toimia. Ihmetystä herätti se, että kuinka paljon jääkään sinne pimeään piiloon ja maan alle näkymättömiin.

Tietoisen mielen aktivointi valoisampaan helpottaa oloamme synkissä hetkissä. Totesimme, että aivojen lepohetkiä voi virittää yksinkertaisilla asioilla, kuten esim. sukan kutomisella ja vesijuoksulla. Tärkeintä on se, ettemme anna ajatustemme jumiutua kielteisen kierteeseen.

Keskityimme siihen, miten meistä jokainen voisi helpottaa ajatteluaan, auttaa itseään näkemään uusia mahdollisuuksia ja luoda arkielämäänsä helpottavia rutiineja. Pohdimme asioita, joissa oli onnistuttu ja joista oli saatu myönteistä palautetta.

Pieniksi eteenpäin vieviksi askeleiksemme löytyivät mm. aivovoimistelu ja itseohjautuvuuteen keskittyminen. Ryhmäläisiä lohdutti ajatus, että emme ole yksin elämissämme ja voimme yhdessä löytää auttavia valonsäteitä synkkiinkin hetkiin.

Toinen toistamme tukien ja auttaen pienin askelin eteenpäin.

Toinen ilta: Muutoksen käyrästä kasvun kehälle!

Hyppäsimme kysymysten kautta arvioimaan sitä, kuinka kohdata epätoivoa ja olla armollinen sen herättämälle kaikenlaisille tunteille. Pohdimme, miten virittäytyisimme muutosmyönteisyydelle ja hyväksynnälle sekä suuntaisimme katseemme eteenpäin toivomyönteisyyden saattelemana.

Totesimme, että toimimme useimmiten; tunne => tee => ajattele- mallilla. Tällöin ajattelumme on nopeaa ja altista väärille johtopäätöksille sekä vinoumille. Keskiöön nousi se, miten voisimme paremmin ohjata itseämme pysähtymiseen ja siihen, että auttaisimme itseämme järjen harkitsevampaan ohjaukseen. Ajattele => tee => tunne- malli antaa meille aikaa tiedostettuun ja viisaampaan toimintaan.

Toimintaamme järjen saattelemana keräsimme useita vinkkejä. Harkinnan mahdollistavaksi hetkeksi nimesimme testatun tunnekirjoitus- toimintatavan, jossa edetään vaiheittain seuraavasti:

1. Pysähdy, kirjoita vihasi syy paperille!
2. Mieti ja kirjaa ylös, kehen vihasi oikeasti kohdistuu?
3. Kirjaa ylös myötätuntoisia ja itseäsi helliviä sanoja.
4. Toista kirjoittamista niin kauan kunnes rauhoitut.

Järjen pysymistä ohjaimissa auttaa tarkempi, omien rajojemme asettaminen yksinkertaisella toteamalla; ethän pilaa päivääni! Tunteen vallan vähentämisessä ja itseohjauksen lisäämisessä valikoitui toimivaksi todettu keino:

1. Nipistä itseäsi!
2. Kysy itseltäsi, onko tunne todellinen?
3. Hengitä syvään ja rauhallisesti.
4. Toista, kunnes tunteesi myrsky laantuu.

Kysyimme itseltämme, että voisimmeko valittamisen sijaan keskittyä vaikuttamiseen. Totesimme, että myönteisten lasien päähän asettaminen kielteisten sijaan, tuo virtaa, valoa ja iloa arkeemme. Pitää vain muistaa haluta valita ne paremmin auttavat lasit päähämme.

Onnistuaksemme kartuttamaan viisauttamme kovien kokemustemme myötä, koimme tarvitsevamme avointa keskustelua, yhdessä pohdintaa, tunteiden parempaa ohjausta ja taitoa muotoilla elämäämme, niin että se on riittävän hyvää meille.

Lähdimme kotimatkalle ryhmäläisen erinomaisen vinkin saattelemana; jokainen hankkii lompakkoonsa itsemyötätunnon kortin! Näin se kulkee aina matkassamme mukana pysyen samalla mielissämme.

Kolmas ilta: Marssikestävyys ja katse eteenpäin!

Kolmantena tapaamiskertana tarkastelimme omaisen roolia ja marssikestävyyttä. Aihetta avattiin kuuden eri kysymyksen kautta.

1. Mihin olet matkalla? (suuntasi)

Mietimme, mikä on kullekin sopiva suunta ja miten haluamme kehittyä ihmisinä suunnatakseen tasapainoisempaan tulevaan. Keskustelimme siitä, miten kohdata reitiltä poikkeamia ja ennakoimattomia tilanteita.

Totesimme, että ystäviltä/sukulaisilta saamme myönteisiä palautteita siitä, missä olemme parhaimmillamme eri tilanteissa ja toisaalta, missä asioissa voisimme vielä kasvaa. Tehokas keino hyödyntää saatuja myönteisiä palautteita on kirjata ne vihkoon ja palata niihin tarvitessamme voimia jaksamisessamme.

2. Miten kohtaat erilaisia tunteita matkasi varrella?

Vaihdoimme ajatuksia siitä, kuinka valjastaa kielteiset tunteet oppipolun oppaiksi ja askelmerkeiksi. Miten suuntaisimme katseemme itsemyötätunnon voimaan, tavoitteena kasvaa hampaat irvessä suorittajasta myötätuntoiseksi pysähtyjäksi – keskittyä anteeksiantoon kaunan sijaan. Totesimme, että tunteiden luokittelun myönteisiin ja kielteisiin voi unohtaa, tunteisiin voi suhtautua neutraalisti viestintuojina.

Voisimme jatkossa pyrkiä toimimaan mallilla: Ymmärrä => Kohtaa => Ohjaa => Tunteet suunnannäyttäjinä ja järki perille luotsaajana.

3. Kuinka jaksat miettiä erilaisia vaihtoehtoja?

Pureuduimme siihen, kuinka paljon erilaisia vaihtoehtoja ja oppeja voi löytyä menneisyyden tilanteista. Kolmen olennaisen kysymyksen kautta pohtien jokainen voi löytää omat askelmerkkinsä riittävän hyvään elämään: Missä olen nyt? Mihin haluan mennä? Missä haluaisin olla suurimman osan ajastani?

Kysymysten pohdinnan vastaukset jokainen kirjasi ylös omaksi aarrekartakseen, päiväkirjakseen tai muulla tavoin itselleen sopivassa muodossa. Tärkeintä on pystyä toteamaan edistysaskeleensa ja saada niistä virtaa jokapäiväiseen elämäänsä.

4. Miten huolehdit hyvinvoinnistasi?

Sovimme, että jokainen miettii oman hyvinvointinsa kulmakiviä viimeisessä oivallusillassa tarkemmin. Pyrkimyksenä on löytää keinoja terveyttä vahvistavaan anteeksiantoon vähentäen terveyttä rapauttavaa kaunaa. Ykkösasia on miettiä, mikä itse kutakin auttaa jaksamaan välillä niin ennakoimattomissakin elämäntilanteissa.

5. Mitkä asiat auttavat sinua etenemään ja jaksamaan?

Vastaus tähän tuli kuin yhdestä suusta; toisten ihmisten tuki ja kannustus ovat korvaamattomia! Oma aika ja tekemättömyyden tai tekemisen voima tuovat mielenrauhaa. Pohdimme sitä, mikä saa kunkin mielen off-asentoon. Toivoa ruokkivat asiat ovat pieniä ja helposti toteutettavia; halaus, musiikki, luonto, unelmointi ja katse silmiin jne.

Kehu päivässä kantaa, voisi olla jatkossa mottomme.

6. Ketkä auttavat sinua matkasi varrella?

Eritoten vertaistuki samassa tilanteessa olevilta koettiin kantavimmaksi. Kokenut ja myötäelävä opastaja tukee kompastellessa ja tukee ottamaan välillä heiveröisiäkin askeleita eteenpäin. Ohjenuorana toimii pyytävä saa apua, kannattaa vain rohkaistua kertomaan avuntarpeestaan ja toiveistaan.

Marssikestävyyden ydinkohdiksi erottautuivat:

• Sinnikkyys, joka on kuin hyvin kudottu hämähäkin verkko, joka kannattelee ja joustaa tarvittaessa.
• Verkon kudonnassa sen kestävyyteen vaikuttavat sekä ulkoiset että sisäiset tekijät.
• Sisäisistä tekijöistä tärkeimpinä nähtiin itsetuntemus, oma aika ja myönteinen palaute.
• Ulkoisista tekijöistä vaikuttavimpia ovat toiset ihmiset – läsnä oleminen, kuuntelu ja kuuleminen.

Neljäs ilta: Minä kasvun matkalla!

Viimeisenä yhteisenä iltanamme keskityimme jokaisen henkilökohtaisen kasvun matkasuunnitelman laadintaan. Paneuduimme jokaisen hyvinvoinnin perustan määrittämiseen; uni, liikunta ja ruoka, kaikkia näitä tarvitsemme elääksemme.

Mietimme mielihyvää tuottavia harrastuksia ja taloutta riittävän yltäkylläisen elämän näkökulmasta. Keskustelimme henkisen hyvinvoinnin kulmakivistä; toisille se on tavoitteetonta laiskuutta ja huvin vuoksi olemista, toisille taas näkyviä tuloksia tuottavaa tekemistä, kuten siivoamista.

Arvioimme jokaiselle itselleen tärkeimpiä arvoja (esim. rakkaus, anteeksianto, rehellisyys, suvaitsevaisuus) näkymistä arjessamme. Toisaalta aprikoimme sitä, mitkä arvot voisivat olla enemmän läsnä tai eivät toteudu lainkaan elämissämme.

Pohdimme, ketkä kantavat sinua, kun askeleesi ovat painavimmat? Totesimme, että kanssakulkijamme toimivat kainalosauvoinamme askeleemme ollessa raskaimmat.

Kiitos kaikille mahtaville, osallistuville ja avoimille omaisille, selätimme hiukan syksyn harmautta. Omaisen sanoin ”Kiitos voimia antavista ideoista ja esimerkeistä. Tuli tunne, että ison repullisen asioita, ideoita saa viedä kotiinsa.”

Tommy Tabermannin sanat kuvaavat tunnelmiamme kokonaisuudesta:

”Joka ei koskaan putoa raiteilta ja mene rikki, jatkaa aina samaa rataa

ja on turvassa suurelta murheelta ja suurelta onnelta.”