FinFami Uusimaan omais- ja perhetyöntekijä Catarina Forsström, tuttavallisemmin Cata, kohtaa työssään omaisia ja perheitä avoimin mielin sekä ihmistä syvästi kunnioittaen. Hänelle tärkeintä on kulkea rinnalla, kuunnella ilman valmiita vastauksia ja luoda tilaa aidolle kohtaamiselle.
Kohtaamisen lähtökohtana avoin mieli
Päivittäin työssäni muistutan itseäni siitä, etten tiedä kohtaamani ihmisen elämästä kaikkea. En tiedä, millaiset kokemukset ovat muokanneet häntä, enkä voi tietää hänen puolestaan, mikä on oikein tai hyväksi. Juuri siinä kiteytyy mielestäni toisen ihmisen kunnioittaminen.
Pyrin pitämään mieleni avoimena ja kulkemaan omaisten rinnalla heidän omista lähtökohdistaan käsin. Työ omais- ja perhetyöntekijänä vaatii aitoa kiinnostusta ihmisiä kohtaan sekä rohkeutta kohdata viikoittain vieraita ihmisiä haastavissakin elämäntilanteissa.
Vertaistukiryhmien ohjaaminen tarjoaa mahdollisuuden jakaa tietoa, tukea ja toivoa, mutta samalla työ edellyttää sosiaalista tilannetajua, heittäytymiskykyä ja valmiutta kohdata yllättäviäkin tilanteita. Vuorovaikutus- ja tunnetyöskentelyn vastapainoksi tarvitsen paljon omaa tilaa ja rauhaa palautuakseni.
Luottamukselliset kohtaamiset ovat työn ytimessä
Työssäni kaikkein merkityksellisimpiä ovat aidot kohtaamiset. Erityisesti mieleeni jäävät hetket, joissa tunteet saavat olla läsnä ja omainen kokee voivansa puhua rehellisesti omista kokemuksistaan.
On suuri luottamuksen osoitus, kun ihminen kertoo omais- ja perhetyöntekijälle asioita, joita hän ei ehkä ole voinut jakaa kenellekään muulle. Nämä hetket muistuttavat minua siitä, kuinka tärkeää on tulla kuulluksi ja kohdatuksi omana itsenään.
Koen työssäni onnistumisen tunteita esimerkiksi silloin, kun omainen ottaa ensimmäistä kertaa yhteyttä meihin ja voin kertoa, ettei hänen tarvitse jäädä tilanteensa kanssa yksin. On tärkeää voida näyttää, että on olemassa paikka, joka on juuri häntä ja hänen perhettään varten.
Oppimista yhdessä omaisten ja kollegoiden kanssa
Opin työssäni jatkuvasti uutta. Merkittäviä opettajia ovat työtoverini, alan muut ammattilaiset sekä ennen kaikkea omaiset itse. Heidän kertomuksensa arjesta, haasteista ja selviytymisestä auttavat ymmärtämään elämän monimuotoisuutta ja erilaisia näkökulmia.
Jos kuvailisin työskentelytapaani, siihen kuuluisivat vahva läsnäolo, asioiden tarkasteleminen eri näkökulmista sekä tietoisuus siitä, etten voi tietää toisen puolesta, mikä hänelle on parasta. Parhaaksi työelämässä saamakseni neuvoksi on muodostunut ajatus:
”Ole rinnalla kulkija, älä toisen puolesta tietäjä.”
Tämä ajatus ohjaa työtäni edelleen joka päivä.
Katse tulevaan
On monia uusia asioita, joita haluaisin oppia ja joissa kehittyä. Juuri nyt haluaisin syventää osaamistani sellaisten omaisten ja perheiden tukemisessa, joiden arkeen vaikuttaa pakko-oireinen häiriö.
Työpäivien keskellä iloa tuovat myös pienet asiat. Työkavereiden huumori, yhteiset naurut ja arjen tilannekomiikka keventävät päivää ja muistuttavat yhteisöllisyyden merkityksestä.
Toivon, että ihmisille jää kohtaamisistamme tunne aidosta läsnäolosta. Jos minut muistetaan ystävällisenä, aitona ja vilpittömänä ihmisenä, olen onnistunut siinä, mikä minulle on tärkeintä.
__________________________________________________________________________________________________________________
Julkaistu 4.9.2026, teksti: Heikki Tani, kuva: Sergio Ocampo