Valmistelimme tämän syksyn pariskuntakurssia jännityksellä koronan toisen aallon etenemistä seuraten. Onko kurssin toteuttaminen turvallista? Toteutuuko se edes vai peruvatko osallistujat viime hetkillä?
Kurssille saatiin seitsemän työskentelyyn motivoitunutta pariskuntaa. Yhteinen keskustelu alkoi lähes ensihetkistä. Ohjaajat ja kurssilla vieraillut kokemusasiantuntija antoivat suuntaviittoja ja keskustelunaiheita, mutta kurssilaiset huolehtivat puheesta. Moni kertoikin odotuksenaan olevan juuri vertaistuen toteutuminen ja sen edellytyksenähän on, että uskaltaa avata suunsa. Kun kertoo oman tarinansa, joku toinen huomaa, ettei ole tilanteessaan yksin. Ja vastaavasti itse saat näkökulmia omaan tilanteeseesi. Toiveina viikonlopulle oli myös saada tietoa, vahvistaa omia voimavaroja ja jaksamista. Myös lepo ja irrottautuminen omasta arjesta koettiin tärkeäksi.
Kurssin tavoitteena on lisätä pariskunnan ymmärrystä psyykkisen sairauden vaikutuksista parisuhteeseen ja vahvistaa pariskunnan voimavaroja. Työskentelyssä hyödynnettiin mm. omaistutkimuksista saatua tietoa ja parisuhteen vahvistamiseen liittyviä tehtäviä. Harjoituksia, kuten kontakti-improvisaatio, tehtiin pariskunnittain. Haavekorttien avulla jokainen saattoi virittäytyä pohtimaan omia unelmiaan. Sairastuneiden ja puolisoiden omat vertaisryhmätkin ehtivät kertaalleen kokoontua.
Kurssilla näkyi monenlaisten tunteiden kirjo; jännitystä, odotusta, uupumusta, väsymystä, toivoa, kiitollisuutta, kiukkua, iloa ja liikuttaviakin hetkiä. Sunnuntaina kurssia lopetellessa jokainen kertoi Picture this -kortin avulla mitä ottaa kurssiviikonlopulta mukaansa. Löytyi avaimia lukkoihin, paalut laituriin ja ylöspäin vievät liukuportaat.
Yhteinen matkamme ei vielä päättynyt, vaan kokoonnumme jatkotapaamiseen tammikuussa.