Vertaistuella on oma tärkeä paikkansa mielenterveys- ja päihdeläheisten tukemisessa. Parhaimmillaan se antaa paljon sekä vertaistukijalle että tuen vastaanottajalle.
Psyykkisen sairauden puhkeaminen on usein kriisi myös sairastuneen koko lähipiirille. Ammattiavun hakeminen on läheisillekin hyvin suositeltavaa, mutta ammattiavun lisäksi moni mielenterveysläheinen kokee tarvitsevansa myös vertaistukea. Läheisen sairastuminen voi tuntua epätodelliselta ja hämmentävältä. Kaiken tämän keskellä voi auttaa se, että tilanteesta saa keskustella toisen samantyyppisiä kokemuksia kohdanneen kanssa.
Kun konkreettisesti näkee, että samat kysymykset koskettavat muitakin ja että niistä voi selvitä, niin tämä usein helpottaa oloa. Silloin on helpompaa ajatella, että on mahdollista rakentaa vielä mielekäs ja myönteinen tulevaisuus. Siinä kohdassa ei tarvitse vielä tietää, mitä tämä tulevaisuus on tai miten se rakennetaan. Vertainen voi kuitenkin sekä omalla tarinallaan että kuuntelemisellaan välittää toivoa siitä, että se rakentuu ajan kanssa. Hän on elävä esimerkki siitä. Näin vertainen voi olla toivon ilmentymä ihmiselle, joka on kriisin keskellä.
Analyyttisen psykologian alalla on tullut tunnetuksi ajatus haavoittuneesta parantajasta. Siitä on myös hyötyä ajateltaessa vertaistuen luonnetta. Ihminen, joka on pystynyt kohtaamaan omat psyykkiset haavansa, ei säikähdä muiden vaikeita kokemuksia, tunteita tai tilannetta. Silloin toisia kohdatessa hänessä itsessään ei herää käsittelemättömiä asioita. Jos oman elämän varrella on paljon käsittelemättömiä asioita, niin kohtaamisesta ja vertaistuen antamisesta tulee vaikeaa.
Vertaisena joutuu usein kohtaamaan toisen ihmisen epävarmuuden, surun, hämmennyksen ja pelon tunteita. Omakohtaiset kokemukset avun hakemisesta ovat ehdottomasti vahvuuksia vertaistuen antajalle. Ne auttavat ymmärtämään avun hakemisen kysymyksiä, haasteita ja siihen liittyviä pelkoja. Lisäksi ne auttavat olemaan läsnä toiselle ihmiselle ja vastaanottamaan hänen kokemuksiaan hyväksyvästi sekä empaattisesti.
Omasta hyvinvoinnista huolenpitäminen sekä rajaamisen opettelu ovat myös yleisiä kysymyksiä mielenterveysomaisille ja -läheisille. Jos tätä harjoittelua on itse joutunut tekemään, niin on paljon helpompi ymmärtää siihen liittyviä haasteita ja vaikeutta. Silloin on myös helpompaa kärsivällisesti kuunnella toista ja tukea hänen oppimisprosessiaan siihen liittyen. Kun läheinen ja rakas ihminen sairastaa, niin ei ole helppoa aina nähdä, missä omat rajat kulkevat. Halu auttaa ja tukea toista on usein niin suuri.
Omakohtainen psykoterapian käyminen ei ole vertaistukijalle haluavaksi negatiivinen asia. Hyvä ja toimiva psykoterapia kartuttaa mm. itsetuntemusta, kasvattaa tunteiden sietokykyä sekä auttaa jäsentämään ihmisen omaa tarinaa ja kokemuksia. Nämä kaikki tukevat vertaisen omaa hyvinvointia, mutta auttavat myös kohtaamaan toisia ihmisiä ja ymmärtämään heitä.
Parhaimmillaan vertaistuki antaa valtavan paljon sekä sen antajalle että vastaanottajalle. Siinä tukea antavakin voi kokea, että hänen vaikeista kokemuksistaan voi olla hyötyä toisille.
Teksti: Samuel Salovuori