Nykyinen tukiverkosto mielenterveysomaisille on riittämätön. Suurin osa palveluista keskittyy suoraan mielenterveysongelmista kärsiviin, mutta heidän läheisensä jäävät usein ilman apua. Suomessa tarvitaan enemmän matalan kynnyksen tukimuotoja, jotka mahdollistavat keskusteluavun, vertaistuen ja ohjauksen ilman pitkiä jonotusaikoja tai monimutkaisia byrokraattisia prosesseja.
Mielenterveysomaisten uupumus on työelämän kriisi – kuka tukee tukijaa?
Mielenterveysongelmat ovat yksi aikamme suurimmista kansanterveydellisistä haasteista, mutta harvemmin puhutaan niistä, jotka elävät mielenterveysongelmien keskellä – omaisista ja perheistä, joiden arki rakentuu tuen, huolen ja selviytymisen varaan. Suomessa mielenterveysomaisia on arvioiden mukaan noin 500 000, ja heistä jopa 200 000 kokee merkittävää henkistä ja taloudellista kuormitusta. Kun läheinen sairastuu, se ei ole vain yksilön kriisi – se on perheen kriisi, ja pahimmillaan se heijastuu koko yhteiskuntaan.
Perheiden kuormitus murentaa työkykyä
Vuonna 2023 Suomessa alkoi 17 700 uutta työkyvyttömyyseläkettä, joista noin kolmannes myönnettiin mielenterveyden häiriöiden perusteella. Nuorten aikuisten osuus mielenterveysperusteisissa eläkehakemuksissa on merkittävä. Kun perheenjäsen sairastuu psyykkisesti, hänen omaisensa joutuvat usein tasapainoilemaan työelämän ja omaishoitajuuden välillä ilman riittävää tukea. Vanhemmat, puolisot ja isovanhemmat uupuvat, mikä johtaa kasvaviin sairauspoissaoloihin, työtehon laskuun ja pahimmillaan ennenaikaiseen työelämästä putoamiseen.
Työikäisen väestön väheneminen lisää entisestään painetta työelämässä pysymiseen. Silti mielenterveysomaisten jaksamiseen kiinnitetään liian vähän huomiota. Jos omaisten kuormitusta ei helpoteta, menetämme työelämästä yhä enemmän ihmisiä – ei vain sairastuneita, vaan myös heidän läheisiään.
Isovanhemmat kantavat enemmän kuin jaksavat
Kun perhe kohtaa mielenterveysongelmia, myös isovanhempien rooli kasvaa merkittävästi. He eivät ole vain lastenlastensa hoitajia, vaan myös omien lastensa tukijoita. Tämä lisää heidän kuormitustaan ja voi johtaa yksinäisyyden ja uupumuksen kasvuun. THL:n tutkimusten mukaan yli 30 % yli 65-vuotiaista kokee yksinäisyyttä, ja moni heistä kuuluu mielenterveysomaisten joukkoon. Ilman asianmukaista tukea he joutuvat kamppailemaan liian suurten taakkojen kanssa – ja samalla heidän oma hyvinvointinsa vaarantuu.
Matalan kynnyksen tuki on avain ratkaisuun
Nykyinen tukiverkosto mielenterveysomaisille on riittämätön. Suurin osa palveluista keskittyy suoraan mielenterveysongelmista kärsiviin, mutta heidän läheisensä jäävät usein ilman apua. Suomessa tarvitaan enemmän matalan kynnyksen tukimuotoja, jotka mahdollistavat keskusteluavun, vertaistuen ja ohjauksen ilman pitkiä jonotusaikoja tai monimutkaisia byrokraattisia prosesseja.
FinFami Uusimaa ry on jo vuosikymmeniä tarjonnut tukea mielenterveysomaisille, ja tulokset osoittavat sen merkityksen. Vuonna 2024 peräti 87 % mielenterveysomaisista koki saadun keskusteluavun hyödylliseksi, ja suurin osa koki saaneensa puhua itselleen tärkeistä asioista. Vertaistuen voima on kiistaton – samassa tilanteessa olevien kanssa jaetut kokemukset helpottavat henkistä taakkaa ja auttavat jaksamaan.
Kun mielenterveysomaiset voivat hyvin, koko yhteiskunta voi paremmin
Mielenterveysomaisten tukeminen ei ole vain inhimillinen velvollisuus – se on myös taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti järkevää. Tukemalla omaisten jaksamista voimme vähentää sairauspoissaoloja, työkyvyttömyyseläkkeitä ja mielenterveysongelmien ylisukupolvista kierrettä.
Kysymys kuuluu: kuka tukee tukijaa? Jos mielenterveysomaiset jätetään yksin, yhteiskunta maksaa hinnan – niin työelämän, perheiden kuin kansantalouden näkökulmasta. On aika rakentaa vahvempaa tukea heille, jotka pitävät perheitään ja läheisiään pystyssä.
Hanna Kari,
FinFami Uusimaa ry:n toiminnanjohtaja
24.2.2025