Yhdistyksemme aktiivi, Pirjo Leimunen, kertoo mielipidekirjoituksessaan siitä, mitä kaikkea omainen voi tuntea ja kokea, kun läheinen sairastaa psyykkisesti.

Kun perheenjäsen tai muu omainen alkaa oireilla psyykkisesti, herää läheisissä hämmennys ja jopa pelko. Mistä on kyse?

Asiaa on ehkä vaikea ottaa puheeksi, ja tilannetta vaikeuttaa usein se, ettei henkilö itse välttämättä tunnista käytöstään sairaudeksi tai kieltää sen. Omaisilta vaatii aikaa ja ponnisteluja, jotta oirehtiva läheinen saadaan suostumaan asiantuntijan vastaanotolle. Jos kyse on aikuisesta, itsemääräämisoikeus asettaa tähän omat haasteensa. Tämä on omaisille raskasta, ja huoli läheisestä alkaa syödä omia voimia. Tällöin olisi hyvä hakea apua ja neuvoja esimerkiksi omaisjärjestöiltä ja terveydenhuollosta. Joskus sairastunut suostuu hakeutumaan hoidon piiriin vasta, kun olo on käynyt niin tukalaksi, ettei hän enää tunne selviytyvänsä.

Lääkäriin pääsy ei kuitenkaan vielä takaa nopeaa ratkaisua tilanteeseen. Diagnoosin saaminen saattaa joskus kestää ja vaatia useampia käyntejä asiantuntijan puheilla. Sairastunut itse jättää helposti prosessin kesken, jos kokee, ettei saa apua riittävän nopeasti. Läheisillä on valtava vastuu tukea ja tsempata potilasta eteenpäin.

Kun diagnoosi jossain vaiheessa tulee, se on omaisille helpotus, mutta usein myös ahdistava tieto.

Tätäkö se todella on, eikö sittenkin ole kyse jostain vähemmän vakavasta tai ohimenevästä? Miten tästä selvitään? Ahdistus voi yllättää, kun on toivonut tilanteeseen selvyyttä ja uskonut sen helpottavan.

Omakin mieliala heittelehtii toivosta epätoivoon, surusta huoleen. Joku tuntee vihaa. Miksi juuri meille tapahtui tämä, mitä olemme tehneet väärin? Myös tunteet läheistä kohtaan vaihtelevat, ja omista negatiivisista tunteistaan kokee häpeää. Samaan aikaan pitäisi jaksaa tukea sairastunutta, joka heittelehtii omien tunteidensa kanssa ja saattaa jopa kieltää tosiasiat, koska niitä on liian vaikea käsitellä.

Kaikki tunteet ovat luvallisia, eikä niitä pidä kieltää. On tärkeää, että voi puhua asiasta avoimesti joidenkin läheisten tai ystävien kanssa. Kannattaa myös hakea ulkopuolista tukea jo varhaisessa vaiheessa, jos siltä tuntuu, eikä jäädä vellomaan omissa tunteissaan.

Teksti 

Pirjo Leimunen

Pin It on Pinterest