Eetu Karppanen työskentelee järjestöasiantuntijana FinFami Uusimaan palveluksessa. Tehtävään sisältyvät erilaiset yhdistyksen talous- ja yleishallinnolliset tehtävät, tilastoinnin ja raportoinnin kehittäminen sekä rahoitushakemusten tekeminen. Edunvalvontatyö ja vaikuttamistoiminta sekä monipuolinen viestintä ovat myös tärkeässä roolissa järjestöasiantuntijan työssä.
Eetu on ehtinyt toimia työurallaan useammassa eri järjestössä. Kokemusta on sekä pienestä omaisyhdistyksestä, isosta pitkän linjan toimijasta ja useammasta niiden välimaastoon sijoittuvasta yhdistyksestä. – Kokemusta on tarttunut vuosien varrella oikeastaan kaikesta yhdistystoimintaan liittyvästä ja olen aina tykännyt tehdä erilaisia asioita. Voidaan sanoa, että kyllästyn, jos tehtävänkuva on liian yksipuolinen, kuvailee Eetu. Minulle on aina tullut eteen uusia juttuja, uusia haasteita, joita olen lähtenyt vaan tekemään.
Teologinen jokapaikanhöylä
-Vaikka olen tehnyt paljon erilaisia asioita ja osallistunut moneen, koen olevani eniten ihmisten kohtaaja ja auttaja. Koulutukseltani olen teologi, ja vaikka en olekaan pappi, olen mielestäni parhaimmillani, kun kohtaan avun tarpeessa olevan ihmisen. Sellaisella hetkellä koen olevani tekemisissä asioiden kanssa, jotka minua eniten sytyttävät. Tätä puoltaa voin onneksi toteuttaa FinFamilla.
-Olen myös tykännyt koordinoida vapaaehtoistoimintaa, joka on ehdottomasti mielestäni omanlaisensa ammatti. Monesti ajatellaan, että vapaaehtoistoiminnan voi sysätä kenelle tahansa, mutta oikeasti se vaatii paljon viestintä- ja organisointitaitoja, ihmissuhdeosaamista sekä heittäytymiskykyä.
-Koen tekeväni järjestötöitä suurelta osin persoonallani ja sisäisellä motivaatiollani. Minullahan ei ole koulutusta, joka suoranaisesti pätevöittäisi näihin tehtäviin, vaan kokemus ja halu tehdä asioita, ovat liikkeelle paneva voima kohdallani. Halu tehdä, toteuttaa asioita ja saada asioita järjestymään on minulle luonteenomainen piirre. Minusta pienissä järjestöissä on parasta se, että saa tehdä erilaisia asioita – kahvin keitosta kukkien kasteluun ja vaikuttamisviestinnästä verkostotapaamisiin. Myös FinFamilla saa tehdä monipuolisesti erilaisia juttuja.
Työn sarkaa riittää
– Välillä pohdin, miten järjestöjen rahoitukselle käy tulevaisuudessa. Järjestöt ovat monessa suhteessa hyvinvointiyhteiskunnan palveluaukkojen tilkitsijöitä, joiden palveluita ei välttämättä tunneta, kunnes elämä potkii päähän. Silloin järjestöjen vahvuudet nousevat, koska niiden palveluihin pääsee joustavasti ja nopeasti, eikä niihin edellytetä minkäänlaista diagnoosia. Avoin, matalan kynnyksen periaate on mielestäni järjestöjen voima.
– Omassa työssäni olen huomannut, miten huonosti järjestöjen palvelut edelleen tunnetaan. Etenkin FinFamin toiminta on huonosti tunnettua – myös ammattilaisten keskuudessa. Yksi tämän työn parhaita puolia on päästä puhumaan FinFamista opiskelijoille, ammattilaisille ja tavallisille ihmisille. Mietin, miten järjestöjen – etenkin FinFamin palvelut saataisiin osaksi palvelujärjestelmää. Usein se vaatii kovaa vaikuttamistyötä, äänen pitämistä, esillä olemista ja muistuttamista.
– Tehtäviini kuuluu toimia erilaisissa Uudenmaan alueen verkostoissa, joissa kohtaan toisia – lähinnä päihde- ja mielenterveysalan toimijoita. Kerron FinFamin toiminnasta, omaistyön tärkeydestä ja nostan esiin mielenterveysomaisten haavoittuvan aseman. Järjestötyö on jatkuvaa vaikuttamistyötä, jossa pitää jaksaa painaa eteenpäin ja ajaa oman kohderyhmän – ja samalla koko järjestökentän etua.
Sisäinen palo ja Ellun kanat
FinFamilla on kiva tehdä töitä. Koen, että saan toteuttaa itseäni, suunnitella vapaasti asioita ja sitä kautta sisäistä liekkiä on helppo ylläpitää. Kun on sisäinen palo, töihin on kiva mennä. Myös työkaverit ovat olleet mukavia ja heidän kanssaan on helppo tehdä yhteistyötä.
– Väinö Linnan ”Tuntematon sotilas” on täynnä ikivihreitä sloganeita, joista työminääni kuvaa hyvin Antti Rokan ”Miss ie tarviit oikein hyvää miest? Täs siul on sellanen” Jos kuitenkin pysytään hieman vaatimattomammalla linjalla, valitsen tähän Vilho Koskelan sitaatin: ”Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kun Ellun kanat”. Minulle se merkitsee sitä, että kun jotain tehdään, se tehdään täysillä, mutta sitten kun asioilla ei ole suurta merkitystä, otetaan iisisti eikä jakseta pingottaa. Jos asian selkokielistää, niin kesälomalla älykkyysosamääräni laskee vähintään parilla kymmenellä pisteellä, kunnes saa taas saavuttaa kulminaatiopisteensä syksyllä.
Teksti
Eetu Karppanen