Onnellisuutta luo oman elämän hallinnan tunne. Lapsuudessa luodaan elämän hallinnan perusteet. Silloinkin kun ympärillä olevat aikuiset, vanhemmat tai muut lapsen lähiomaiset ovat eksyneitä tai heillä on erilainen todellisuuskäsitys.
Annika ja Janika ovat löytäneet keinoja hyvän elämän rakentamiseen useiden turvallisten aikuisten kohtaamisten kautta. He ovat käyneet yksilöpsykoterapiassa ja myös muiden perheenjäsenten kanssa keskustelemassa ammattilaisten kanssa.
Annika ja Janika tulevat viisilapsisesta eroperheestä, jossa turvallisen vanhemman luoma todellisuus on ollut erilainen äidin sairauden vuoksi. Vasta aikuisena lapset saivat tietää äidin skitsofreniasta. Lapsuuteen kuului hyviä ja haasteellisia asioita. Luovuus, lukeminen ja piirtäminen olivat mielikuvitusta rikastuttavia hyviä muistoja (harrastuksia), joihin äiti kannusti. Niistä jäi hyvät muistot. Selkeyden, rutiinin ja turvallisten rajojen puute sitä vastoin toivat turvattomuutta.
Lapsen todellisuuskäsitys syntyy aikuisen luomassa “kuplassa”. Tällaisissa perheissä joku lapsista ottaa aikuisen roolin ja kantaa vastuuta kaikista, kuten Annika teki. Annikan äiti siirsi vastuun vanhemmille lapsille, ja tukeutui heihin kasvatusvastuussa. Silloin lapsuus jää osittain elämättä; äiti nähdään huolehdittavana. Lapsi on vanhempi ja häneltä jää osittain kokematta myös osansa sisaruksena. Myöhemmin Annika sanoo kaivanneensa vapautta velvollisuuksista ja tilaa olla lapsi ja nuori. Aikuisena hän opetteli uuden roolin yhtenä sisaruksista.
Janika puhuu sosiaalisten tilanteiden häpeästä, jota koki äidin arvaamattomuuden vuoksi. Vanhempainillat ja muut koulutilaisuudet muodostuivat stressaaviksi, koska ei tiennyt mitä äidiltä odottaa. Omassa perhekuplassa kasvaneet lapset tunsivat elävänsä “epänormaalia” arkea. Aikuisen asettamat rajat olivat häilyviä ja muuttuvia. Arki oli erilaista ja siitä puuttuivat rutiinit. Vasta aikuisena he ymmärsivät, että äiti oli sairas, jolloin monet lapsuuden kokemukset ja tuntemukset saivat selityksen. Sitä ennen lapsuutta väritti selittämätön paha olo ja häpeä.
Oman elämän rakentaminen aikuisena parani asioiden käsittelyllä. Selittämättömät tuntemukset saivat nimen ja itse luotiin turvalliset rajat. Löytyi tapoja kantaa vastuuta itsestään. Lapsi oppii aikuiselta käyttäytymismallit, vaikka ne olisivatkin huonoja ja lisäisivät turvattomuuden tunnetta. Terapian avulla opitut käytösmallit voidaan muuntaa sellaisiksi, että ne tukevat hyvän elämän luomista.
Annika ja Janika tunsivat elämän laadun paranevan, kun alkoivat kantaa vastuuta itsestään. Selittämättömien tunteiden nimeäminen ja käsittely loi uuden, paremman alun aikuisuudelle. Käsitys siitä, että elämä saa tuntua tuskaiselta, ja että paha olo kuuluu normaaliin arkeen, muuttui. Rajattoman lapsuuden kokemukset loivat tarpeen luoda itse selkeät rajat. Pahan olon käsittely ja ymmärrys siitä, että elämän ei tarvitse olla sekavaa muunnettiin vertaistuen ja terapian avulla selkeiksi tavoiksi luoda hyvä aikuisuus. Vertaistuen merkitys oli suuri. Mentiin aallossa hyvän ja pahan olon kanssa. Elämä oli vuoristorataa.
Annika ja Janika sanovat oppineensa terapian avulla analysoimaan itseään välttääkseen pelon omasta sairastumisesta He ovat saaneet avaimet ja itselleen sopivat keinot hyvän elämän luomiseen.
Mitkä muut asioiden käsittelyn ja terapian lisäksi ovat teidän mielestänne avaimet hyvään elämään Annika ja Janika?
- Vertaistuen ja terapian kautta voi purkaa kokemuksiaan. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Saat käytännön vinkkejä ja tukea. Vertaistuen kautta voi nähdä, että on muitakin jotka ovat kokeneet saman, ja selvinneet. Sinua kuunnellaan, saat tukea ja tietoa. Tiedon saaminen ja asioiden ymmärtäminen auttaa hyväksymään omia kokemuksia, tuntemuksia ja pelkotiloja. Läsnäolo luo toivoa ja uskoa; minullakin on mahdollisuus elämän muuntamiseen paremmaksi.
- Elämäntaparemontti! Aloin kuntoilla ja panostaa terveyteen. Löysin terveet rajat herkuttelulle, rahan käytölle.
- Päätös hyvään elämään. Emme seuraa äidin esimerkkiä, vaan muokkaamme itse elämästä sellaisen mikä luo hyvää oloa.
- Vertaistuki. Emme ole ainoita, jotka ovat kokeneet vastaavaa.
- Keskustelut ammattilaisten kanssa. Yhdessä perheenjäsenten kanssa ja erikseen.
- Järkevät rajat, rutiinit. Hallitsen itse omaa elämääni.
- Hyvä arki. Varaan aikaa itselle. Nukun riittävästi. Syön terveellisesti.
- Voin sanoa Ei asioille, joita en tarvitse.
- Voin luoda omat rajani.
- Kohtaan pelkojani, en pakene niitä.
- Aktiivinen itsetutkiskelu, en anna masennuksen hallita. Teen asioita, jotka tukevat hyvää oloa, olen armollinen itselleni.
- Aktiivinen ajattelu siitä, mikä luo itselle hyvää oloa. Lupaan itselleni olla vastuussa siitä, että teen asioita, jotka tekevät minulle hyvää.
- Vaikeuksista voi selvitä, tukea saa ottaa vastaan, eikä kaikkea tarvitse hallita yksin.
- Hyvän elämän luomiseen löytyy tukea.
Kuvat ja teksti: Sari Saareks