Valitse sivu

Tällä kertaa juttusarjassamme FinFami Uusimaa ry:n ja FinFamin keskusliiton entinen työntekijä Sanni Sihvola kertoo lapsi- ja nuorisotyöntekijän näkökulmasta muistoja ja kokemuksia työstään FinFamilla. Luvassa on työssä koettuja ahaa-elämyksiä, juttua taiteesta ja muiden huomioimisesta sekä vinkkejä muille mielenterveysomaisille.

Sanni Sihvola työskenteli FinFami Uusimaalla nuorten parissa ja FinFamin keskusliitossa lapsi- ja nuorisotyön asiantuntijana. Työtehtäviensä kautta Sanni on huomannut, että mielenterveysomaisena olevien nuorten kokemuksissa ja kertomuksissa toistuu usein tarina, jossa varhaisella iällä joudutaan aikuistumaan ja ottamaan kohtuutonta vastuuta perheen arjen sujumisesta, koska vanhemmat tai toinen vanhemmista voi psyykkisesti huonosti. Hyvä elämä on tällaisissa tilanteissa monesti nuorten harteilla.

”Kun he ovat päässeet avun piiriin, niin kaikki järjestään kokevat saaneensa voimaa siitä, että joku ylipäätään ottaa heidät huomioon. Että joku huomioi ja kuuntelee heitä, ei mitätöi sitä kokemusta ja on läsnä. Pitää sitä heidän tarinaansa arvokkaana ja on varannut aikaa sen kuulemiseen, niin siitä jo tulee se, että ei ole harmaa oman elämänsä sivustakatsoja, vaan pystyykin olemaan oman elämänsä päähenkilö”, sanoo Sanni.

Sannin mielestä nuorelle tärkeää on kohdatuksi ja kuulluksi tuleminen, omien oireiden tunnistaminen ja ajankohtainen avun tarve sekä omien voimavarojen tunnistaminen ja sen jälkeen syntyvä voimaantumisen tunne. Sanni ei voi olla myöskään korostamatta vertaistuen tärkeyttä hädän hetkellä. ”Ja vertaisuus. Vaikka työntekijä olisi kuinka avoin ja valmis auttamaan ja kuunteleva, niin se ei kuitenkaan korvaa sitä, että kuulee niitä tarinoita toiselta, joka on kokenut samaa, niin siitä he ovat saaneet valtavasti voimaa”, Sanni toteaa.

 

Työn kautta opitut ahaa-elämykset

Sanni on työnsä kautta huomannut, että mielenterveysomaisena oleminen kasvattaa ihmistä. Hänen mielestään mielenterveysomaisena olo kasvattaa empatiakykyä ja omaisen aseman kautta oppii ymmärtämään elämän monimuotoisuutta. Työssään FinFamilla Sanni oivalsi, että kohtaamansa nuoret ovat rohkeita edelläkävijöitä, jotka uskaltavat avoimesti puhua vaikeistakin asioista.

FinFamilla työskennellessään Sanni edisti ajatusta/oivallusta, että ihminen, tai tässä tapauksessa nuori, voi olla myös oman ystävänsä mielenterveysomainen. ”Myös ystävän psyykkinen pahoinvointi voi vaikuttaa hyvin paljon nuoren arkeen. Voi tulla sellainen monivuotinen kierre tai kuoppa, joka imee puoleensa ja nämä tunteet tarttuvat ja jostakin voi tulla sellainen keskeinen kannatteleva henkilö, jonka puoleen kaikki kääntyvät psyykkisen oireilun kanssa. Nuorilla on paljon viisautta ja paljon tietoa, mutta sitten voi olla myös sellaista tietoa, mikä ei ole ihan sitä ajankohtaista ja kaikin puolin ajateltua, että turvaudutaan niihin omiin käsityksiin ja tehdään parhaansa. Silloin ihminen väsyttää itsensä ja tavallaan koittaa riittää itsenään”, kertoo Sanni.

Sannin ajatus on, että kouluissa ja lukioissa olisi hyvä kertoa mielenterveysomaisena olosta ja kannustaa nuoria hakemaan apua sekä olisi tärkeää muistuttaa nuoria siitä, että yksin ei saa jäädä, jos oma ystävä oireilee psyykkisesti.

 

Taide työvälineenä

Sanni edustaa taidelähtöisen työn ajattelua. Työssään FinFami Uusimaa ry:llä Sanni käyttikin nimenomaan taidelähtöisiä työvälineitä. Sannin mielestä paras väline oman elämän, historian, identiteetin tai omien halujen käsittelyyn on taide. ”Se tuo jotenkin niin erilaista ajattelua, erilaisia näkökulmia, erilaisen perspektiivin koko hommaan. Ei jää vaan sen narratiivin varaan mitä on kertonut joistain tapahtumista mitä elämässä on ollut, liittyen vaikka psyykkiseen sairauteen, vaan tunnistaa myös hyvin toisenlaisia asioita, piirteitä siitä omasta elämästä ja itsestään. Voimavaroja ja omaa ainutlaatuisuutta”, pohtii Sanni.

Konkreettisena esimerkkinä taiteen hyödyntämisestä omaistyössä on Omakuva N.Y.T. -ryhmämalli, jota Sanni käytti työssään FinFami Uusimaa ry:ssä. Omakuva N.Y.T. -ryhmämalli sisältää erilaisia taiteeseen perustuvia harjoitteita ja kokeiluja, kuten: kuvataiteellisia harjoituksia, sanataiteellisia harjoituksia kehon kanssa, draamallisia harjoitteita, tulevaisuuden ja unelmien ihmettelyä, suhteiden käsittelyä sekä luonnossa liikkumista ja siitä inspiroivien tekstien kirjoitusta.

 

Vinkkejä mielenterveysomaisen roolissa oleville

Sannin viesti muille apua tarvitseville on tuttu – älä jää yksin, vaan hae apua.

”Haluaisin sanoa, että älä jää yksin. Vaikka sitä aina toistetaan ja se tuntuu jo sellaiselta kliseeltä, mutta älä jää yksin, uskalla vaan ottaa yhteyttä, kertoa jollekin, sanallistaa sitä, mitä koet. Pysähtyä sen äärelle, että nyt minulla on tässä elämässä tämmöinen suhde, joka vaikuttaa tosi paljon, koittaa tehdä havaintoja siitä, että miten se vaikuttaa. Ja uskaltautua ottamaan FinFamiin yhteyttä, siellä on ihmisiä, jotka ovat kouluttautuneet ja tietää näistä asioista ja ovat varautuneet siihen, että se tarina on tavallaan heille tuttu. He tietävät kyllä”, Sanni muistuttaa.

Omasta hyvinvoinnista on muistettava huolehtia mielenterveysomaisena ollessa, eikä toivon tärkeyttä saa unohtaa. ”Tätäkin on sanottu monta kertaa, eli happea ensin itselle, että pystyy olemaan avuksi jollekin toiselle. Ja meillä on siellä ihana Mella FinFami Uusimaassa, joka aina sanoo siitä toivon merkityksestä ja sitä myös haluaisin korostaa, että minkälaiset asiat tuovat elämään sitä toivoa. Se on hirveän tärkeä asia ja tässä taas käännyn sen taiteen puoleen. Että altistaa itsensä erilaiselle ajattelulle, altistaa itsensä kulttuurille. Ja katsellaan toisenlaisten silmälasien läpi sitä, että millaisia ne näkymät ovat, niin löytyisikö sieltä jotain toivoa?”

 

Toisten huomiointia ja ”kohti katsomista”

Sannin mielestä mielenterveysomaisten asiaa täytyisi pitää enemmän näkyvillä, sillä he ovat valtava resurssi yhteiskunnallemme. Mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset usein jäävät palveluiden ulkopuolelle ja ainoat heistä huolehtijat saattavat olla heidän omaisensa. Lisäksi nuorille hoivaajille täytyisi antaa enemmän näkyvyyttä ja apua.

”Mielenterveysomaisia pitäisi sekä kiittää että auttaa enemmän, nostaa heidät esille, arvostaa sitä työtä mitä he tekevät ollessaan tukena ja tuoda heille enemmän tukea siihen, etteivät olisi yksin tämän mielettömän tärkeän tehtävänsä äärellä. Ja sitten tämä täysin vaiettu ilmiö – nuoret hoivaajat. Eli alaikäiset, jotka pitävät huolta omista vanhemmistaan, jotka sairastavat psyykkisesti tai kärsii päihdeongelmista. Nuoret hoivaajat näkyväksi, heidät pitää ensinäkin tunnistaa, heidän olemassaolonsa tunnustaa ja heille pitää tarjota apua”, Sanni korostaa.

Mielenterveyden ongelmat voivat olla luultua lähempänä meitä, saatamme olla mielenterveysomaisia jopa tietämättämme. Sen sijaan, että sulkisimme silmämme läheistemme kohdalla, pitäisikin Sannin mielestä enemmän harjoittaa kohti katsomisen kulttuuria.

”Ajattelen, että on tärkeää ymmärtää, että kun puhutaan mielenterveysomaisista ja ihmisistä, joilla on mielenterveysongelmia, niin me puhutaan itsestämme, että se koskettaa meitä kaikkia. Se ei ole joku tuolla jossain, jolla on erityisen kammottavat olosuhteet, vaan, että meillä kaikilla on jatkuvasti paljon erilaisia suhteita toisiin ihmisiin, maailmaan ja kaikki ei näy päällepäin. Kaikilla liikkuu mielessä monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Joku voi olla jo aika syvissäkin syövereissä ilman, että olet edes huomannut tai jos olet huomannut, niin olet halunnut katsoa poispäin, koska nämä asiat ovat niin vaiettuja. Kannattaa jokaisen pysähtyä hetkeksi vähän tutkimaan, että mitä minussa tapahtuu, mitä läheisissäni tapahtuu, mitä naapurissa tapahtuu ja niin edelleen. Voisinko tehdä edes sen verran, että katsoisin kohti, hymyilisin, ehkä kysyisin, että miten teillä menee.”

 

Teksti ja kuva

Eero Kaasinen
Eero Kaasinen

Järjestöassistentti

p. 045 7881 8843
[email protected]

Pin It on Pinterest