Tällä kertaa Hyvän elämän avaimia -juttusarjassa pääsemme tutustumaan Petrin kokemuksiin mielenterveysomaisena olosta. Saamme tietää hänen vinkkinsä arjessa jaksamiseen tilanteessa, jossa läheinen oireilee psyykkisesti. Petri toimii nykyisin FinFami Uusimaan vapaaehtoistyöntekijänä.
Petrin pojalle ilmaantui ensimmäiset masennuksen merkit vuoden 2012 tienoilla. Ollessaan noin 18-vuotias alkoi pojan koulunkäynnin etenemisessä ilmetä ongelmia ja harrastuksetkin häiriintyivät hieman. Samoihin aikoihin hän niin sanotusti hurahti erääseen buddhalaiseen uskonsuuntaukseen. Uskonlahko oli kuin uusi perhe Petrin pojalle. Uuden uskonsuuntauksen myötä pojan käytös alkoi kuitenkin muuttua. Poika alkoi irtaantumaan normaalista arjesta, ei käynyt koulua, kuljeskeli missä sattui eikä tehnyt juuri mitään. Pojan psyykkinen oireilu eteni liukuvasti masennuksesta psykoosiin saakka. Lopulta tie vei Auroran sairaalaan.
Aikaisempaa tietoa mielenterveysasioista ei Petrillä ollut ennen poikansa sairastumista. Auroran sairaalan hoitojakson aikana Petri kuuli nuorisopsykiatrian järjestämässä tilaisuudessa ensimmäistä kertaa FinFamin toiminnasta. Siitä lähtien Petri on ollut mukana FinFamilla vertaistukitoiminnassa ja kouluttautunut kokemusasiantuntijaksi.
Voimavaroja vesiltä
Läheisen psyykkinen sairastuminen ei ole helppo paikka omaisillekaan. Voimia ja jaksamista eteenpäin menemiseen Petri on saanut vertaistuesta, läheisiltä ihmisiltä ja puuveneharrastuksesta. Yksi erityinen voimavaran lähde on Petrille ollut FinFami Uusimaan vertaistukiryhmissä käydyt ja kuullut keskustelut.
”Suosittelen ihan jokaiselle, joka vastaavassa tilanteessa on. Vertaistukiryhmissä keskustelu muiden omaisten kanssa – ne ovat korvaamattoman arvokkaita olleet minulle. Siellä kun pääsee kuulemaan, että ei todellakaan ole yksin näiden asioiden kanssa ja, että nämä ovat hyvin yleisiä ongelmia ja tilanteita, missä ihmiset ovat”, toteaa Petri.
Vertaistukitoiminnan lisäksi ystävät ja sukulaiset sekä heille avoimesti puhuminen on auttanut Petriä jaksamaan.
Petri listaa oman hyvinvoinnin kannalta tärkeäksi asiaksi myös omat harrastukset. Petri harrastaa kesäisin purjehtimista. Talvi- ja kevätaika meneekin venettä laitellessa kuntoon seuraavaa purjehduskautta varten. Petrin talvikauden liikuntamuotoihin lukeutuvat lihaskuntourheilu ja uinti.
”Harrastukset. On todella tärkeää, että on omia harrastuksia, oli tilanne mikä hyvänsä. Kannattaa yrittää jaksaa ja pyrkiä sitä aikaa itselleen ottamaan, koska se on ainoa keino pois siitä jaksamattomuuden tilasta ja samojen asioiden pyörittämisestä. Omaisen pyörittämänä ne asiat eivät ikinä ratkea”, naurahtaa Petri.
Läheisen sairaus opettaa
Läheisen sairastuminen on opettanut Petriä omasta mielestään paljon. Hän toteaa, että läheisen sairastumisestakin voi löytää positiivisia asioita.
”Sairastumisen myötä ehkä se merkittävin asia mitä siitä oppii on se, että on hyvin yleistä, että ihmisillä on mielenterveydellisiä haasteita. Moni asia muuttuu vähän vähemmän merkitykselliseksi, jos ajatellaan vaikka tätä normaalielämää missä me elämme ja niitä tavoitteita, mitä meillä kullakin vaihtelevasti on. Oli ne sitten taloudellisia, työuraan tai muuhun liittyviä tavoitteita. Ne saavat uuden merkityksen.”
Petri luottaa tieteelliseen tutkimukseen ja saa tukea käsityksiinsä tieteen kautta, mutta hän on huomannut, että mielenterveysasioista ei faktisesti hirveästi tiedetä. Diagnosoinnilla on hyötynsä ja haittansakin. Petrin mielestä tietyn diagnoosin saaminen ei aina välttämättä ole oleellisin asia sairastavan kannalta, vaikkakin joissain tilanteissa diagnoosin saanti voi olla helpottava tai hyväkin asia potilaalle.
Vinkit muille mielenterveysomaisille
Petrin ensimmäinen neuvo muille mielenterveysomaisille on, että taaksepäin ei kannata katsoa, eikä hakea syyllisyyttä itselleen.
”Taaksepäin ei kannata katsoa. Eikä varsinkaan hakea mitään syyllisyyttä tai sellaisia tunteita itselleen siitä, miten asiat ovat. Se kannattaa, jos suinkin mahdollista, pyrkiä pyyhkimään kaikilta osin pois omalta kohdalta tai sairastuneen läheisen kohdalta.”
Toinen Petrin vinkki on empatian säilyttäminen. Kannattaa pyrkiä ymmärtämään läheistä ja hänen sairauttansa mahdollisimman hyvin, kuitenkin huomioiden sairastuneen sen hetkinen tilanne ja olotila. Ymmärrystä omaiselta voidaan vaatia esimerkiksi tilanteessa, missä läheisen arki ei suju samalla tavalla kuin ennen.
”Sen arjen takaisin saaminen mitä on ollut. Saattaa olla, että sitä ei koskaan tule tai, että se on niin pitkän matkan päässä, että sitä ei ehkä kannata lähteä tavoittelemaan”, Petri muistuttaa.
Kolmantena vinkkinä on avoimuus ja avun hakeminen omaan jaksamiseen. Petri suosittelee unohtamaan kaikenlaisen häpeän, jota läheisen sairastuminen voi ehkä osassa ihmisistä herättää.
”Siinä ei ole mitään hävettävää ja niiden asioiden piilottelusta ei ole minun näkemykseni mukaan mitään hyötyä”, kiteyttää Petri.
Teksti ja kuva
