FinFami – Uusimaa ry:ssä tutkittiin viime vuoden aikana ryhmätoimintaan osallistuneiden omaisten hyvinvointia ja sen muutoksia toiminnan aikana. Tutkimus tehtiin osana Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmaa (MIPA 2.0). Ryhmien alussa tehdyssä kyselyssä 55 omaista kertoi elämäntilanteestaan. Lämmin kiitos kaikille osallistujille!

 

Omaisryhmissä tärkeää kohtaamiset, tieto ja vertaistuki

Tämä selviää tutkimuksesta, johon FinFami – Uusimaa ry osallistui vuoden 2023 aikana. Tutkimuksessa 66 FinFami – Uusimaa ry:n omaisryhmiin osallistujaa kertoi kokemuksistaan ryhmän loppuessa. Tutkimus tehtiin osana A-klinikkasäätiön koordinoimaa Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmaa (MIPA 2.0). Lämmin kiitos kaikille kyselyihin vastanneille!

Ryhmiin osallistuvia omaisia pyydettiin arvioimaan, millaiset asiat ryhmässä olivat erityisesti hyödyttäneet heitä (kuvio pääasiallisista hyödyistä). Tärkeimmäksi nousi tunne siitä, että oli tullut kohdatuksi ja kuulluksi omana itsenään, kunnioittavasti ja leimaamamatta. Valtaosa vastaajista koki hyötyneensä tästä erittäin paljon. Myös ryhmästä saatu tieto ja vertaistuki oli koettu erittäin hyödylliseksi.

Ryhmän toiminta oli vahvistanut myönteistä suhtautumista tulevaisuuteen ja opettanut, kuinka tärkeää on hakea tarvittaessa tukea omalle hyvinvoinnille myös ryhmän jälkeen. Moni koki saaneensa myös työkaluja arjen hallintaan ja elämäntilanteen jäsentämiseen uudella tavalla.

 

Tilastojen numeroita

 

36 % vastaajista koki ryhmän loppuessa pystyvänsä käsittelemään ongelmia paremmin kuin ryhmän alkaessa. 33 % vastaajista tunsi itsensä ryhmän loppuessa rentoutuneemmaksi kuin ryhmän alkaessa.

Ryhmiin osallistujia pyydettiin myös kertomaan omin sanoin siitä, mikä ryhmässä oli toiminut hyvin ja missä oli kehitettävää. Kiitosta annettiin erityisesti ryhmien avoimuudesta ja keskustelevuudesta sekä niissä syntyneestä vertaisuuden ja yhdenvertaisuuden kokemuksesta. Turvallinen ilmapiiri oli mahdollistanut rennon keskustelun ja kokemusten jakamisen. Tärkeitä käytännön taitoja oli saatu esimerkiksi ahdistuksen hallintaan.

Huolestuneisuus ja ahdistuneisuus väheni 53 %:lla vastaajista. Suru ja alakuloisuus väheni 38 %:lla vastaajista.

Kehittämistoiveitakin esitettiin. Moni toivoi pidempään kestäviä ryhmiä ja ryhmätapaamisia, koska koki päässeensä vasta alkuun vaikeiden asioiden käsittelyssä. Toisaalta toivottiin myös pidempiä taukoja tapaamisten välillä, jotta aikaa olisi myös uuden tiedon sulatteluun. Käytännön harjoitteita toivottiin lisää tietosisältöjen rinnalle. Hyvä ryhmäkokemus antoi monelle uskallusta hakeutua ryhmätoimintaan myös tulevaisuudessa:

”Kynnys alentui entisestään tämänkaltaisten tukimuotojen hyödyntämiseen ja etsimiseen”.

 

Sari Jurvansuu, Salla Laukkanen, Janne Takala ja Jouni Tourunen työskentelevät A-klinikkasäätiöllä Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0).

Lue lisää: https://tietopuu.a-klinikkasaatio.fi/mipa.

Teksti

Sari Jurvansuu, Salla Laukkanen, Janne Takala ja Jouni Tourune

Kuva

Vilho Malmi

Pin It on Pinterest