Omaisten hyvinvointi koheni ryhmätoiminnan aikana monin tavoin

FinFami – Uusimaa ry:ssä tutkittiin viime vuoden aikana ryhmätoimintaan osallistuneiden omaisten hyvinvointia ja sen muutoksia toiminnan aikana. Tutkimus tehtiin osana Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmaa (MIPA 2.0). Ryhmien alussa tehdyssä kyselyssä 55 omaista kertoi elämäntilanteestaan. Lämmin kiitos kaikille osallistujille!

Tulokset kertovat osallistujien koetun hyvinvoinnin parantuneen ryhmätoiminnan aikana monin tavoin. Viime vuosina on puhuttu paljon positiivisesta mielen hyvinvoinnista. Sillä tarkoitetaan muun muassa henkilön psyykkisiä voimavaroja, vaikuttamismahdollisuuksia omaan elämään, toiveikkuutta, tyydytystä tuottavia sosiaalisia suhteita sekä myönteistä käsitystä omasta itsestä. Positiivinen mielen hyvinvointi vahvistui ryhmän aikana yli puolella (53 %) vastaajista. Erityisesti osallistujat kokivat ryhmän loppuessa pystyvänsä rentoutumaan ja käsittelemään arjessa eteen tulevia ongelmia paremmin kuin ryhmän alkaessa.

Myönteinen vaikutus näkyi myös mielialassa, joka koheni ryhmän aikana joka toisella vastaajalla. Huolestuneisuus ja ahdistuneisuus vähenivät, surun ja alakuloisuuden tunteet helpottivat. Väsymys ja voimattomuus antoivat tilaa uusista asioista kiinnostumiselle. Uneen liittyvät ongelmat, kuten heräily ja nukahtamisvaikeudet, vähenivät yli kolmanneksella vastaajista.

Noin kolmanneksella vastaajista myös resilienssi näytti vahvistuneen, eli he arvioivat pystyvänsä sopeutumaan muutoksiin ja palautumaan arjessa eteen tulevista vaikeuksista ja vastoinkäymisistä paremmin kuin ryhmän alkaessa. Lähes yhtä suuri osa vastaajista koki työkykynsä parantuneen ryhmän aikana.

Elämäntilanteen kuormittavuuteen saatiin ryhmissä helpotusta monin tavoin. Lähes puolet (42 %) vastaajista koki arkensa sujuvammaksi ryhmän loppuessa verrattuna tilanteeseen ryhmän alussa. Perhe- ja muiden ihmissuhteiden koettiin usein parantuneen. Myös oma vapaa-ajan vietto ja harrastukset arvioitiin ryhmän loppuessa myönteisemmin. Saatu tuki ryhmän aikana heijastui myös arvioon omasta mielenterveydestä. Kolmanneksella vastaajista arvio omasta mielenterveydestä koheni ryhmäprosessin aikana.

 

Tilastojen numeroita

 

36 % vastaajista koki ryhmän loppuessa pystyvänsä käsittelemään ongelmia paremmin kuin ryhmän alkaessa.</p>
<p>33 % vastaajista tunsi itsensä ryhmän loppuessa rentoutuneemmaksi kuin ryhmän alkaessa.
36 % vastaajista koki ryhmän loppuessa pystyvänsä käsittelemään ongelmia paremmin kuin ryhmän alkaessa.
 
 
33 % vastaajista tunsi itsensä ryhmän loppuessa rentoutuneemmaksi kuin ryhmän alkaessa.

Huolestuneisuus ja  ahdistuneisuus väheni 53 %:lla vastaajista.</p>
<p>Suru ja alakuloisuus väheni 38 %:lla vastaajista.
Huolestuneisuus ja  ahdistuneisuus väheni 53 %:lla vastaajista.
 
Suru ja alakuloisuus väheni 38 %:lla vastaajista.

Univaikeudet vähenivät 37 %:lla vastaajista. </p>
<p>25 % vastaajista arvioi perhesuhteensa myönteisemmin ryhmän loppuessa.
Univaikeudet vähenivät 37 %:lla vastaajista. 
 
25 % vastaajista arvioi perhesuhteensa myönteisemmin ryhmän loppuessa.
31 % vastaajista oli aiempaa tyytyväisempiä muihin ihmissuhteisiinsa. </p>
<p>34 %:lla vastaajista arvio vapaa-ajan vietosta ja harrastuksista parani.
31 % vastaajista oli aiempaa tyytyväisempiä muihin ihmissuhteisiinsa. 
 
34 %:lla vastaajista arvio vapaa-ajan vietosta ja harrastuksista parani.

Sari Jurvansuu, Salla Laukkanen, Janne Takala ja Jouni Tourunen työskentelevät A-klinikkasäätiöllä Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0).

Lue lisää: https://tietopuu.a-klinikkasaatio.fi/mipa.

Teksti

Sari Jurvansuu, Salla Laukkanen, Janne Takala ja Jouni Tourune

Kuva

Vilho Malmi

Pin It on Pinterest