Valitse sivu

Maailman mielenterveyspäivää vietetään vuosittain 10.10.2020 ja tämän vuoden teemana oli kuuntelemisen merkityksen hyvinvoinnin edistämisessä. Kuunteleminen ja läsnäolon taito korostuukin kriisitilanteissa.

Kuinka toteuttaa tällaista kohtaamista turvallisesti koronakriisin kaltaisissa poikkeusolosuhteissa? Tämä kysymys on ollut pinnalla Starttiaskeleen toiminnassa tänä syksynä ja erityisesti viime kevään etätyöskentelyssä. Sosiaalisessa ryhmätoiminnassa toisen ihmisen läsnäolo virittää vuorovaikutukseen, jossa ilmiöitä, läheisyyden ja etäisyyden kysymyksiä ja omia teemojaan voi turvallisesti tutkia ja määritellä aivan eri tasolla kuin etänä. Toisen ihmisen läheisyyden tarve on meihin ihmisiin sisään kirjoitettu. Teknologia ei siten koskaan voi korvata toisen fyysistä läsnäoloa. Vielä tässä vaiheessa se on korvaava kommunikoinnin väline. Tulevaisuus näyttää mihin maailmamme muuttuu.

Kulttuurissamme on perinteisesti korostunut yksin pärjäämisen eetos. Keväällä koronakriisi näytti meissä yhteisöllisemmän puolen. Syksy on tuonut mukanaan uusia haasteita. Tilanteen pitkittyminen turhauttaa, väsyttää ja pelottaa monia. Kun osallisuuden ryhmäfoorumeja rajoitetaan, erityisesti haavoittuvassa tilanteessa olevat ovat vaarassa pudota ulkopuolelle. Siksi ammatillisiin ydintaitoihin kuuluvat tiedon tarjoaminen, tuki ja yksilöllinen kannattelu ovatkin nousseet arvoon arvaamattomaan. On ollut tärkeää löytää vaihtoehtoisia tapaamisen tapoja, mennä kohti ja kulkea yksittäisen nuoren rinnalla vaikeiden vaiheiden läpi eri tavoin kuin aikaisemmin.

Miten tässä olemme onnistuneet? Seuraamukset näkyvät varmasti viiveellä, mutta epätietoisessa tilanteessa ilahduttavaa on ollut huomata osallistujiemme pyrkimys hyvään huolenpitoon. Ryhmän muista jäsenistä välitetään aidosti ja pysähdytään kuuntelemaan kuulumisia. Omien ajatusten jakaminen on keskeisessä roolissa ja oma elämäntilanne on asettunut osaksi suurempaa kokonaisuutta. Ymmärrys asioiden mittasuhteista on avartunut kaiken kaoottisen viestinnän ja keskenään ristiriitaisen tiedon keskellä. Monien muiden tavoin haluan ajatella, että tästäkin selvitään, yhdessä!

 

Kyllä on jännittävää elää, ajatteli Muumipeikko.

Kaikki voi hetkessä kääntyä ihan ylösalaisin  – ilman mitään syytä.

 Tove Jansson: Muumipappa ja meri

Hur finnas där för varandra i kris – på tryggt avstånd?

Den internationella Världsdagen för mental hälsa firas varje år 10.10.2020 och årets tema uppmärksammade betydelsen av att lyssna på sin medmänniska. Känslan av att bli hörd är oerhört viktig för vårt välmående, detta accentueras i synnerhet under krissituationer. Hur kan vi finnas där tryggt för varandra under dessa exceptionella coronatider? Denna fråga har varit aktuell i vår verksamhet på Starteget under hösten och längs våren i isolering på distans. Social närvaro i grupp bygger en delaktig växelverkan, som möjliggör gemensam hantering av olika fenomen och teman samt tillåter deltagarna att utforska sina behov till närhet och distans på en   helt annan nivå än virtuellt. Behovet att känna närhet till andra är skrivet i vårt dna. Teknologiska lösningar kan aldrig ersätta den andras levande närvaro. I detta skede är distansnärvaro en ersättande kommunikationskanal. Framtiden visar åt vilket håll vår verklighet förändras.

I vår kultur betonas självständighet som etos och förmågan att klara sig på egen hand betraktas som ett ideal. Vårens coronakris visade ett starkare behov för samhörighet. Hösten har medfört nya utmaningar. Coronasituationen ser ut att dra på tiden och skapar trötthet, frustration och förlängd rädsla. När forum för mänskliga gruppmöten förhindras, lider först och främst de som befinner sig i en sårbar situation. De riskerar att falla -och förbli- utanför. Därför är det ytters viktigt att utveckla nya tillämpade individuella arbetsformer att stöda, lugna och erbjuda relevant kunskap bland all motstridig information. Det gäller att hitta alternativa sätt att träffas och mötas samt närma sig varann och finnas närvarande vid den andras sida under de svåra tiderna.

Hur har vi då lyckats? Konsekvenserna syns säkert på lång sikt, men det har varit glädjande att märka en genuin atmosfär av omtanke för sig själv och varandra. Deltagarna visar att de bryr sig och ger varandra tid att dela med sig och lyssna. Den egna livssituationen har fått perspektiv, erfarenheterna landar i ett större sammanhang. En djupare förståelse av proportioner har skapats. Det här klarar vi, tillsammans!

 

…en svag doft av höst

och en liten bit av dysterhet

i mitt sinne.”

 Daniela Ikäheimo

Lisätiedot ja yhteydenotot

Lotta Ora
Lotta Ora

Projektityöntekijä Sosiaalivalmentaja, Taidelähtöisten työtapojen vastaava

p. 040 150 3604
[email protected]

Pin It on Pinterest